Viikon tiedeuutinen: salamyhkäinen kala maan alta

tarumania_käsitelty

Tieteelle uusia kalalajeja löytyy jatkuvasti eri puolilta maailmaa. Toisinaan uusi laji osoittautuu siinä määrin erilaiseksi kuin mikään entuudestaan tunnettu, että se luokitellaan uuteen sukuun. Mutta harvemmin löytyy kaloja, joiden vuoksi noustaan taksonomian tikkailla vielä yksi askel ylös ja perustetaan kokonainen uusi kalaheimo. Ja varsinkaan sellaisia ei löydy miljoonakaupunkien liepeiltä, missä luonnontieteilijöitä ja akvaariokalakauppiaita on juoksennellut ruuhkaksi asti Darwinin ajoista saakka.

Vaan nytpä löytyi.

Tämä artikkelisarja kertoo tiedeuutisia, jotka ovat jääneet muissa medioissa vähälle huomiolle tai kokonaan ilman. Toivottavasti se myös auttaa kertomaan, että tiedettä tehdään paljon enemmän kuin samoja otsikoita toistavista uutisista voisi päätellä, ja sen parissa puurtavat monenlaiset ihmiset.

Selitys sille, miksi viehättävästi nimetty Tarumania walkerae, uuden Tarumaniidae-heimon ainoa tunnettu laji, löytyi vasta nyt, on yksinkertainen: se ei elä joissa, järvissä tai muissakaan varsinaisissa vesistöissä, vaan maan alla. Kalatutkijat harvemmin rupeavat lapiohommiin etsimään eväkkäitä, ja maakuopasta onkimisestakin puhutaan lähinnä vanhoissa ja mauttomissa mielisairaalavitseissä, vaikka se on itse asiassa hyvä konsti pyydystää maakaloja.

Tarumania on noin vaaksanmittainen, kyrmyniskainen ja vähän alakuloisen näköinen pikkukala, jonka ruumiinmuoto on vähän matomainen. Brasilialaistutkijat sijoittivat sen tetrakalojen ryhmään, siihen samaan jossa ovat piraijat ja värikkäät neontetrat. Tetrojen sisällä Tarumania asettui alustavasti kehityslinjaan, johon kuuluvat lisäksi petomaiset rosvotetrat ja sirot sukkulatetrat. Päällisin puolin Tarumania ei muistuta näitä sukulaisiaan tippaakaan. Koska sen nimenneet tutkijat perustivat luokituksensa aika vaatimattomaan analyysiin, voi ollakin että sen tarkka paikka sukupuussa vielä elää.

Kuten lajin elämäntapaan sopii, Tarumania on tumman- ja punaruskeankirjava kuin kuolleet lehdet. Tähän saakka kaikki yksilöt on nimittäin löydetty syvältä lehtikarikkeen uumenista Rio Negron – joka on Amazonin suuri, mustavetinen sivujoki – tulvatasangoilta. Tärkein löytöalue on pikkuinen sivujoen sivujoki, Rio Tarumã-Mirim, jolta kala sai nimensä. Kaikki löytöpaikat ovat Amazonasin osavaltion pääkaupungin, kahden miljoonan asukkaan Manausin liepeillä.

rio_taruma_-_panoramio_(1)
Tarumania elää näissä Rio Tarumã-Mirimin maisemissa, mutta ei suinkaan itse joessa, vaan sitä ympäröivässä metsässä. Kuva: James Martins / Wikimedia Commons. CC 3.0-lisenssi.

Tulvatasangolle jää sadekauden päättyessä vähitellen kuivuvia lampia. Tarumaniat elävät syvällä noiden lampien pohjan alla, missä lehtikarike alkaa vähitellen vaihtua puunjuurten labyrinttiin. Se jakaa elinympäristönsä vain yhden toisen kalalajin kanssa. Sekin on tieteelle uusi: sokea, vaaleanpunainen ja vielä nimetön Phreatobius-suvun monni.

Tässä oudossa ympäristössä Tarumania elää pimeässä ja saalistaa katkarapuja ja muita pikkueläimiä. Se hengittää ilmaa haukkaamalla sitä nieluunsa, ja useimmista kaloista poiketen Tarumanialla on taipuva kaula: se pystyy kääntämään päätään. Kaikkein oudoin piirre on kuitenkin Tarumanian uimarakko. Se alkaa heti kalan pään takaa ja ulottuu 11 kammion ja niiden välisten kanavien kokonaisuutena pyrstön tyveen saakka. Millään muulla kalalla ei ole mitään lähestulkoonkaan vastaavaa.

Tutkijat arvelevat, että uimarakko liittyy Tarumanian melkein mystiseltä vaikuttavaan kykyyn hallita kehonsa mitä kummallisimmissa asennoissa. Kala pystyy pysyttelemään paikallaan mutkalle vääntäytyneenä ahtaissa koloissa edes hipaisematta pintoja ympärillään.

5436580840_3653c89c62_b
Kolme Tarumania-yksilöä on löydetty tästä Anavilhanasin kansallispuistosta, joka sijaitsee Manausista vajaat sata kilometriä ylävirtaan. Kuva on otettu Amazonian kuivan kauden aikaan (syyskuussa 2006) Kansainväliseltä avaruusasemalta. Kuva: NASA / Flickr. CC 2.0 -lisenssi.

Tämä kaikki kuitenkin selittää vasta toisen puolen Tarumanian vuodesta – kuivan kauden. Yhtäkään yksilöä ei ole vielä löytynyt Amazonian sadekaudella, eikä kukaan tiedä mitä ne silloin tekevät ja missä. Silloin Rio Negroa ympäröivä tasanko muuttuu tulvametsäksi, jossa kalat kutevat ja delfiinit uivat puiden välissä. Taru(mania)nomainen kala tarumaisessa maailmassa!


 

Alkuperäinen artikkeli: De Pinna et al. 2018: A new family of neotropical freshwater fishes from deep fossorial Amazonian habitat, with a reappraisal of morphological characiform phylogeny (Teleostei: Ostariophysi). Zoological Journal of the Linnean Society, 2018, 182, 76–106.

Species New to Science -blogissa on Tarumaniasta valokuvia ja hieman lisätietoa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s