Näihin aikoihin on kai tapana luoda jonkinlainen katsaus kuluneeseen vuoteen. Aiempina vuosina olen kirjoittanut esimerkiksi uusista fossiililöydöistä ja blogin vuodesta, mutta otetaanpa tänä vuonna jotain muuta: kiehtovimpia tieteelle uusia lajeja.
Ilmastokriisistä, sukupuutoista ja koralliriuttojen tuhosta kertovien uutisten keskellä voi helposti tuntua siltä, ettei maailmassa ole enää mitään, mitä emme olisi käyneet pilaamassa. Kuitenkin uusia, toinen toistaan erikoisempia eliölajeja löytyy jatkuvasti ympäri maailmaa. Osa elää piilossa syrjäseuduilla, luolissa, pilvimetsissä tai Jäämeren kylmissä syvyyksissä. Toiset taas ovat piileskelleet aivan nenän alla.
Tässä kymmenen vähemmälle huomiolle jäänyttä suosikkiani kuluneelta vuodelta.
1. Helakanpunainen maakala
Uusi intialainen kutsalaji Monopterus rongsaw löytyi maan alta, 50 metrin päästä lähimmästä vesistöstä. Lontoon luonnonhistoriallisen museon tutkijat nimesivät sen lokakuussa Ichthyological Exploration of Freshwaters -lehdessä. Kuulostaa omituiselta, mutta kosteassa maassa eläviä kaloja on trooppisilla alueilla jonkin verran: olen aiemmin kirjoittanut länsiafrikkalaisten ankeriasmonnien onkimisesta maahan kaivetusta kuopasta.
Kutsat, vanhalta nimeltään suoankeriaat, ovat muutenkin aika omituista porukkaa. Ne ovat suomuttomia ja uimarakottomia makean veden kaloja, joista useimmat kuulemma aloittavat elämänsä naaraina ja vaihtavat myöhemmin koiraiksi. Vedessä elävätkin lajit pystyvät hengittämään ilmaa haukkaamalla sitä nieluunsa. Tunneleissa maan alla elävälle lajille ilmahengitys on tietenkin elinehto.
2. Miniatyyrikoon merihevonen
Hippocampus japapigu on kuonosta kippurapyrstön päähän vain 1,5 cm pitkä. Se elää Japanin Izusaarten vesillä, reilun kymmenen metrin syvyydessä.
ZooKeys -lehdessä julkaistun artikkelin myötä Japanin vesillä on nyt virallisesti tavattu peräti viisi lajia kääpiömerihevosia. Se on melkoinen siivu koko maailman lajeista, joita tunnetaan tällä hetkellä seitsemän. Yhtä vaille kaikki on kuitenkin löydetty 2000-luvulla, joten voisi olettaa, että aika monta on vielä löytämättä. Alle kaksisenttisen, liikkumattoman ja äärimmäisen hyvin naamioituneen kalan löytäminen valtamerestä saa neulan etsimisen heinäsuovasta kuulostamaan houkuttelevalta vaihtoehdolta.
3. Monen mutkan kautta nimetty lisko
Kaunis uusi anolislisko elää yli kilometrin korkeudella Andien rinteillä, molemmin puolin Kolumbian ja Ecuadorin rajaa. Se sai nimekseen Anolis dracula. Mutta miksi? Lisko ei suinkaan pukeudu mustaan viittaan tai juo verta. Sen sijaan se on nimetty lähellä löytöpaikkaansa sijaitsevan Dracula Reserve -suojelualueen mukaan. Alue puolestaan on saanut nimensä Dracula-suvun orkideoiden lajikirjostaan. Orkideat on nimetty vampyyrin mukaan, sillä niillä on hurjannäköisiä mustanpuhuvia ulokkeita ja verenpunaisia terälehtiä.
Mukava lisätieto on, että Anolis dracula näyttää olevan elinalueellaan yleinen ja pärjäävän alkuperäisen sademetsän lisäksi myös ihmisten muokkaamissa ympäristöissä. Se ei siis ole välittömästi päätymässä uhanalaisten lajien listalle. Sekin sai nimen ZooKeys-lehden artikkelissa.
4. Matkijaetanoiden suku
Kalifornialais-malesialainen tutkijaryhmä ei löytänyt vain yhtä uutta lajia, vaan kokonaisen suvun entuudestaan tuntemattomia merietanoita. Ihan helppoa se ei varmaan ollut, sillä Sacoproteus-suvun merietanat matkivat ällistyttävän tarkasti ravinnonlähdettään, myrkyllisiä Caulerpa-merileviä.
Zoologica Scripta -lehdessä nimetyt merietanat elävät luonnossa Australian ja Kaakkois-Aasian vesillä. Niiden naamioituminen koettelee biologian siistien kategorioiden rajoja. Toisaalta ne naamioituvat ympäristöönsä, joten niiden värityksen voisi ajatella olevan yksinkertainen suojaväri. Toisaalta se toimii myös Batesin mimikrynä: merietanat näyttävät levänkappaleilta silloinkin kun ne ovat poissa ravintokasviltaan, ja välttyvät tulemasta syödyksi, koska Caulerpa-levät ovat myrkyllisiä.
5. Arktinen koralli
Alaskan ja Siperian välisellä merialueella kaartuu Aleuuttien saariketju. Ketjun vihoviimeisen saaren edustalta, 184 metrin syvyydestä, löytyi yllättäen tieteelle tuntematon kirkkaankeltainen korallilaji. Se sai Zootaxa-lehden artikkelissa nimekseen Alaskagorgia splendicitrina.
Arktiset korallit eivät sinänsä ole uusi juttu: Aleuuteilta on ennenkin löytynyt koralliriuttoja. Sen sijaan erikoista on, että vaikka aluetta on tutkittu tarkasti vuosikymmeniä, kukaan ei ole aiemmin tavannut tätä nimenomaista lajia. Edelleen siitä tunnetaan vain yksi ainoa runkokunta, joka nyttemmin asuu kuivattuna museossa. Tutkijat arvelevatkin, että A. splendicitrinan varsinainen elinalue on kauempana lännessä, vähemmän tutkitulla Venäjän rannikolla.
6. Pinkki siira Iranista
Lähi-Idässä on paljon muutakin kuin sotaa ja pölyistä aavikkoa. Muun muassa oma kiehtova ja monimuotoinen luontonsa. Tänä vuonna iranilais-slovenialainen tutkijaryhmä nimesi tieteelle uuden siiralajin Lounais-Iranissa sijaitsevasta Tashan-luolasta.
Herttaisen vaaleanpunainen, vajaan parin senttimetrin mittainen Stenasellus tashanicus -siira elää luolan vesialtaissa yhdessä sokeiden imubarbien kanssa. Se kuuluu laajaan Stenasellus-sukuun, jonka nelisenkymmentä lajia elävät maanalaisissa vesissä Ranskasta Itä-Afrikkaan ja Kaakkois-Aasiaan saakka. Sitä en osaa edes arvata, kuinka luolaeläimet ovat levinneet näin laajalle.
7. Melkein kadonnut kolibri
Oli lähellä, ettei Oreotrochilus cyanolaemus -kolibrilaji ehtinyt hävitä kenenkään huomaamatta. Sen löysi Ecuadorin biodiversiteetti-instituutin tutkija Francisco Sornoza-Molina sattumalta vuonna 2017. Laji sai nimen tänä vuonna The Auk -lehden artikkelissa.
Pieni, hehkuvanvärinen lintu esiintyy yli kolmen kilometrin korkeudella Andien rinteillä. Näin korkealla olosuhteet ovat kolibrille vaikeat. Lintu vajoaakin öiksi horrokseen, jotta ei kuolisi nälkään ennen aamua. Lajin tunnetun elinalueen pituus on vain 27 kilometriä ja kolibreja on jäljellä alle 750 yksilöä. Lajin nimenneet tutkijat suosittelevatkin, että se lisätään suoraan äärimmäisen uhanalaisten lajien listalle.
8. Taskurapu kuin koru
Tämä Filippiinien ja Indonesian vesillä elävä pikkuruinen taskurapu on sukeltajille tuttu valokuvauskohde ja eksynyt myös riutta-akvaarioharrastuksen piiriin, mutta vasta tänä vuonna se sai tieteellisen nimen. Aliaporcellana spongicola -taskuravut ovat alle sentin mittaisia. Ne elävät pariskuntina sienieläimissä.
Lajin nimenneet tutkijat eivät ota kantaa sen korean värityksen syihin. Puolisoni kuitenkin ehdotti, että selkäkilven etuosan kuvio voisi toimia mimikrynä: se nimittäin muistuttaa melkoisesti mustekalan silmän vaakasuoraa pupillia. Moni pikkuista taskurapua evääkseen havitteleva saalistaja väistänee suosiolla isokokoista, mulkoilevaa pääjalkaista.
9. Salamyhkäinen sammakkoeläin
Mutaliskot, joita sanotaan myös sireeneiksi, ovat hyvin erikoisia pohjoisamerikkalaisia sammakkoeläimiä. Niillä on ankeriasmainen ruumiinmuoto, koko elämän säilyvät pensasmaiset ulkoiset kidukset ja painoa jopa kilon verran. Lajeja on vain neljä, ja ne on kaikki tunnettu 1940-luvulta saakka.
Paitsi, että jo vuosikymmeniä herpetologien keskuudessa on kulkenut huhuja viidennestä lajista, joka elää Yhdysvalloissa Alabaman ja Floridan osavaltioissa. Se on iso, mutta hyvin piilotteleva. Vuonna 2009 amerikkalainen herpetologi sai vahingossa rapuansaan yhden yksilön, mutta kesti vielä vuosia, ennen kuin otuksia saatiin kiinni muutama lisää, ja ne varmistuivat omaksi lajikseen. Ainakin 60-senttiseksi kasvava Siren reticulata on yksi suurimmista tieteelle uusista pohjoisamerikkalaisista lajeista sataan vuoteen.
10. Kala kuin Afrodite
Koruahvenet (Anthiadinae) ovat psykedeelisen värikkäitä pieniä riuttakaloja. Tänä vuonna nimen saanut Tosanoides aphrodite elää Brasilian edustalla sijaitsevan São Pedro ja São Paulo -luotorykelmän syvän veden (100-130 metriä) koralliriutoilla. Sen elinympäristö on siis hämärä verrattuna luontodokumenteista tuttuihin päivänpaisteisiin matalan meren riuttoihin. Ehkä siksi koruahvenen täytyy olla ekstravärikäs.
Eväkäs sai nimensä kreikkalaisen rakkauden ja kauneuden jumalattaren mukaan. Se on niin lumoava, että koruahventa pyydystäneet tutkijat eivät edes huomanneet kolmimetristä kidushaita (Hexanchus griseus), joka kävi kurkistamassa heidän puuhiaan aivan vierestä. Todisteeksi he julkaisivat hurjan Youtube-videon.
Tämä oli vasta mitä pintapuolisin katsaus vuoden uusiin eläinlöytöihin, ja kasveista en puhunut lainkaan. Jos haluat lukea lisää, hienosta Species New to Science -blogista löytyvät nämä ja paljon enemmänkin uusia eliölajeja.
planeetanihmeet.wordpress.com 
On hienoa kun esittelet niin kauniisti nämä lumoavat löydökset! Kyllä maailma on täynnä ihmettelyn aihetta… siis jo kaikissa vanhoissakin lajeissa, mutta että vielä näitä uusiakin…