Suomusjärven muinaisnorsu

Deinotherium_final_ville_sinkkonen
Tältä paksunahka saattoi näyttää elossa ollessaan. Kuva: Ville Sinkkonen.

Juuri julkaistu suomalaislöytö on maailman pohjoisin Deinotherium-fossiili. Suomusjärveläisen kesämökin pihasta löytynyt vähintään viisi miljoonaa vuotta vanha luu on hieno esimerkki paleontologisesta salapoliisintyöstä.

Deinotherium oli nykyisten norsujen etäinen serkku, joka eli ennen jääkausiaikaa. Suomesta jääkaudet murskasivat lähes kaikki merkit niitä edeltäneestä elämästä, mutta uuden fossiililöydön tarina on päinvastainen: se kulkeutui Lounais-Suomeen muinaisen jäävuoren kuljettamana kuin siirtolohkare. Mitään vastaavaa ei ole Suomesta aikaisemmin löydetty.

Vaikka fossiili on vain yksittäinen luunkappale, sen perusteella suomalaistutkijat pystyivät päättelemään hämmästyttävän paljon sekä luun muinaisesta kantajasta että sen elinympäristöstä.

25-senttisen luunkappaleen löysi vuonna 1960 Marja Sorsa, silloin nuori biologianopiskelija. Se löytyi puutarhatöiden yhteydessä kesämökin pihalta. Sorsa arveli luuta jäänteeksi kyntöhärästä, tai ehkä jääkautisesta mammutista. Se jäi kuitenkin unohduksiin varastoon 46 vuodeksi.

Vuonna 2006 Sorsa antoi luun Helsingin yliopiston paleontologian professori Mikael Forteliukselle. Epäilykset heräsivät, sillä kapine vaikutti kumman painavalta ollakseen luuta. Jos se oli kivettynyt, sen täytyi olla hyvin vanha.

Tarkemmassa tutkimuksessa selvisi, että kappale tosiaan oli fossiili, umpikiveä eikä enää luuta. Se osoittautui norsueläimen vasemman olkaluun kappaleeksi. Muutamista säilyneistä yksityiskohdista, kuten lihasten kiinnitysarpien syvyydestä ja luun läpileikkauksen pyöreästä muodosta eläin pystyttiin melko varmasti tunnistamaan: Deinotherium.

Metsien elefantti

Nykyiset norsut ovat pelkkä varjo entisaikojen loistostaan. Esimerkiksi mioseenikaden keskivaiheilla, 12 miljoonaa vuotta sitten, Saksan Baijerissa eli rinnakkain peräti kuusi eri lajia norsueläimiä. Niistä yksi oli Deinotherium.

Deinotherium (kirjaimellisesti ”hirmuinen eläin”. Mitähän se on tehnyt nimen ansaitakseen?) oli nykyisten norsujen etäinen serkku. Jotkut luokittelevat sen kokonaan varsinaisten norsueläinten ulkopuolelle, niin omalaatuinen se oli. Euroopasta Deinotherium katosi jälkeläisiä jättämättä plioseenikaudella, jo ennen jääkausiaikaa ja ensimmäisiä ihmisiä. Afrikassa yksi Deinotherium-laji sinnitteli vielä noin miljoona vuotta sitten ja ehti kohdata varhaisia ihmisen suvun jäseniä.

Nykynorsusta tämän kummallisen metsien kulkijan olisi erottanut ensisilmäyksellä. Sen syöksyhampaat olivat alaleuassa ja osoittivat suoraan alaspäin. Koko eläin oli nykynorsuja pitkäraajaisempi ja pienipäisempi, ja kärsäkin oli todennäköisesti lyhyempi. Hampaat kertovat, että Deinotheriumin ruokavalio poikkesi sekä nykynorsuista että sen aikalaisista. Hampaat olivat samantapaiset kuin tapiireilla, jotka syövät valikoiden lehtiä, hedelmiä ja muita pehmeitä metsän kasvinosia. Myös hampaiden kulumajäljet ja hiili- ja happi-isotoopit tukevat tulkintaa: Deinotherium söi puista ja pensaista, eikä koskenut heinään.

Se eli aikana, jolloin maapallon ilmasto oli viilenemään ja kuivumaan päin, ja Eurooppaa peittäneet muinaiset metsät alkoivat pirstoutua ruohomaiden väliin. Arvellaan, että siksi Deinotheriumilla oli pitkät raajat. Niillä kelpasi harppoa elinkelvottoman ruohomaan halki metsälaikulta toiselle. Kukaties niilläkin oli perhettään opastavat matriarkat ja sukupolvelta toiselle periytyvät vaellusreitit kuten nykynorsuilla.

Suomusjärven Deinotherium ei yltänyt sukunsa jättiläisten kokoluokkaan – ne olivat säkäkorkeudeltaan nelimetrisiä ja painoivat ehkä 11 000 kiloa – vaan oli pikemminkin keskikokoinen. Ei ole kuitenkaan varmuutta, oliko se kuollessaan täysikasvuinen. Voi olla, että jokin tuntematon onnettomuus tai petoeläin tappoi sen ennen aikuisuutta.

deinotherium_esiintyminen_NOW_database
Tähän saakka tunnetut Deinotheriumin löytöpaikat kartalla. Guineanlahdella olevalla pisteellä on ilmeisesti väärät koordinaatit, eikä sitä ole naarattu ulapalta. Kuva: kuvankaappaus Helsingin yliopiston NOW Databasesta.

Kaukaa kulkenut

Suomusjärven Deinotherium on lajinsa ylivoimaisesti pohjoisin löytö koskaan. Aiemmat pohjoisimmat löytöpaikat ovat Saksasta ja Kazakstanista – melkoinen hyppäys siis!

On hyvin mahdollista, että mioseenikaudella Suomessakin eli norsueläimiä, sillä ilmasto oli meillä silloin jossakin lauhkean ja subtrooppisen välimaastossa. Fossiililöytöjen puute johtuu pikemminkin jäätiköiden tihutöistä. Nyt löydetty yksilö ei kuitenkaan elänyt Suomusjärvellä, vaan jää on tuonut sen kauempaa. Senkin kertoo paleontologinen salapoliisintyö.

Olkaluun luuydinkanavassa oli nimittäin säilynyt pieni möhkäle sedimenttiä, joka näyttää kertyneen sinne samoihin aikoihin kun eläin kuoli. Se oli alkalista makeanveden liejua, peräisin joen tai järven pohjasta. Deinotherium siis kuoli veteen. Alkalisia vesiä on kalkkimailla, ei juurikaan Suomessa. Tutkijat ehdottavat, että jäätikön kulkusuunnan huomioiden luu on todennäköisesti peräisin Venäjältä.

Tämä ei ole niin kaukaa haettua kuin äkkiä kuulostaa. Jäätiköt kantoivat mukanaan paljon kaikenlaista. Esimerkiksi ympäri Helsinkiä lojuu kivenlohkareita, jotka ovat viborgiittia eli Viipurin rapakivigraniittia – peräisin nimensä mukaisesti jostain Viipurin lähistöltä.

Kun kuutiosentin verran sedimenttiä raaputettiin irti ja mikroskoopin alle, paljastui tarinasta uusia yksityiskohtia. Kaikkiaan sedimentistä löytyi 218 tunnistettavaa fossiilista itiötä, siitepölyhiukkasta ja piilevää. Se ei ole kovin paljon, mutta tarpeeksi antamaan arvokasta tietoa.

Piilevistä yksi auttaa sekä löydön ajoittamisessa että paikantamisessa. Alveolophora-suvun piilevät kuolivat sukupuuttoon viisi miljoonaa vuotta sitten, joten sitä nuorempi Deinotherium-löytö ei voi olla. Lisäksi niitä esiintyy fossiileina lähinnä Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Se tukee käsitystä, että Suomusjärven luu kulkeutui idästä.

Takarajan Deinotheriumin elinajalle antaa se, että ensimmäiset norsueläimet levisivät Afrikan ulkopuolelle 19 miljoonaa vuotta sitten. Otuksen täytyi siis elää ja kuolla mioseenikauden aikana, 19-5 miljoonaa vuotta sitten.

siipisanikka_pteris_cretica_maija_karala
Tämän siipisanikan lähisukulaisia kasvoi Deinotheriumin kuolinpaikalla.

Kasvit kertovat vielä eläimen kuolinpaikasta. Saniaislajeja on kaksi: siipisanikan (Pteris cretica) varhainen sukulainen ja jokin alvejuuri (Dryopteris). Lisäksi sedimentissä oli mähkän (Selaginella) itiöitä ja jonkin sypressikasveihin kuuluvan havupuun siitepölyä. Ne kertovat rehevästä rantakasvillisuudesta. Lajilleen tyypillisesti Deinotherium kuoli metsäisellä rannalla.

Loput siitepölyhiukkaset ovat sekoittuneet mukaan myöhemmin ja kertovat jääkausiajasta: niitä ovat mänty, koivu, maruna, savikka, leppä ja kataja. Yksi luu kantaa mukanaan tarinoita mioseenikaudelta läpi jääkausien ja aina 60-luvun kesämökin puutarhanhoitoon saakka.


Lähteitä ja lisätietoa:

Salonen ym. 2016: The northernmost discovery of a Miocene proboscidean bone in Europe. Palaeogeography, Palaeoclimatology, Palaeoecology.

Calandra ym. 2008: How could sympatric megaherbivores coexist? Example of niche partitioning within a proboscidean community from the Miocene of Europe. Naturwissenschaften.

Huttunen 2002: Deinotheriidae (Proboscidea, Mammalia) dental remains
from the Miocene of Lower Austria and Burgenland. Annalen des Naturhistorischen Museums in Wien.

Huttunen 2002: Systematics and Taxonomy of the European Deinotheriidae
(Proboscidea, Mammalia). Annalen des Naturhistorischen Museums in Wien.

Aiglstorfer ym. 2014: Large mammal ecology in the late Middle Miocene Gratkorn
locality (Austria). Palaeobiodiversity and Palaeoenvironments.

Agustí & Antón (2002) Mammoths, Sabertooths, and Hominids: 65 Million Years of Mammalian Evolution in Europe. Columbia University Press.

Fortelius (koordinaattori) 2016. New and Old Worlds Database of Fossil Mammals (NOW). Helsingin yliopisto.

Wikipedia: Deinotherium.

 

 

Mainokset

4 vastausta artikkeliin “Suomusjärven muinaisnorsu”

  1. Enpä olisi uskonut näkeväni sitä päivää, että tällainen fossiili löydetään Suomesta! Loistava uutinen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s