Jos majavat olisivat kuolleet sukupuuttoon ja joku arvaisi fossiilien perusteella niiden elintavat oikein, ehdotukselle nauraisivat naurismaan aidatkin. Vai jyrsijä, joka kaataa täysikokoisia puita ja rakentaa niistä padon, joka voi näkyä avaruuteen saakka. Niin niin, ja seuraavaksi se varmaan kaivaa myös omat tukinuittokanavat?
Ajatus tähän Planeetanihmeiden suureen majavaepisodiin syntyi Järven tarina -elokuvaa katsoessa. Tutut suomalaiset eläimet helposti melkein unohtaa, kunnes näkee niiden käyttäytymistä isolla kankaalla. Hyvänen aika, meillähän on Suomessa tuollaisiakin!
Kaksi elävää majavalajia, euroopanmajava (Castor fiber) ja kanadanmajava (C. canadensis) luokitellaan ylhäiseen yksinäisyyteensä omaksi heimokseen. Muita majavia ei ole, paitsi nimellisesti: rämemajava eli nutria (Myocastor coypus) on oikeasti sukua marsulle, kun taas vuorimajava eli murrikka (Aplodontia rufa) on jyrsijämaailman elävä fossiili, jolla ei ole läheisiä sukulaisia.
Heimon juuret ovat Pohjois-Amerikassa. Siellä elävät myös majavien lähimmät elävät sukulaiset. Kuten odottaa sopii, ne eivät juuri voisi vähempää majavaa muistuttaa. Taskurotat (Geomyidae) tuovat mieleen peltomyyrän ja kontiaisen risteymän ja elävätkin suunnilleen niiden tavoin. Hyppyrotat (Heteromyidae) puolestaan ovat Amerikan vastine jerboalle tai gerbiilille, eli pitkäkoipisia aavikon loikkijoita.
Sukulaisuussuhde alkaa käydä järkeen kun ymmärtää, kuinka kaukana menneisyydessä majavien juuret ovat. Ensimmäinen tunnettu majavan heimolainen oli Agnotocastor, joka eli vesien varsilla eoseenikauden lopulla ja oligoseenin alussa, jolloin ilmasto oli kuumankostea ja metsät peittivät suuren osan Maapalloa. Siis kolmisenkymmentä miljoonaa vuotta sitten. Se ei vielä suuresti eronnut perusjyrsijästä, vaan näytti lähinnä piisamilta. Elämänsä se kuitenkin vietti jo vetten äärellä, kuten useimmat muutkin esihistorialliset majavat. Vasta seuraavien vuosimiljoonien aikana syntyivät vähitellen majavien nykyiset erityispiirteet – ja paljon muitakin.
Kanadan- ja euroopanmajava ovat viimeinen murunen monimuotoisesta ryhmästä. Esihistorialliset majavat tekivät paljon muutakin kuin metsurintöitä, kertoo fossiiliaineisto.
Mioseenikaudella (noin 20 miljoonaa vuotta sitten) elänyt Palaeocastor, esimerkiksi, oli kaivaja. Se kaivoi valtavia, korkkiruuvimaisia tunneleita pystysuoraan maan sisään ja teki pesänsä tunnelin perälle. Fossiilisille tunneleille annettiin aluksi oma tieteellinen nimi Daimonhelix (tai Daimonelix tai Daemonelix, oikeinkirjoitus ei ollut nimen antaneen Thomas Barbourin vahva laji), joka juontuu kansanomaisesta nimestä paholaisen korkkiruuvi. Aika hurjaltahan ne näyttävätkin.
Korkkiruuvitunneleita arveltiin jonkin kasvin tuotokseksi, esimerkiksi puunrungon ympärille kietoutuneeksi kuristajakasviksi, ja aiheesta käytiin kiistaa jonkin aikaa 1800-luvulla. Kiista kuitenkin loppui äkkiä, kun yhden korkkiruuvin päässä olleesta kammiosta löytyi täydellinen majavan luuranko.
Viehättävä sivujuonne paholaisen korkkiruuveissa se, että viime vuonna samanlaisia löydettiin myös Australiasta, mutta ei fossiilisina, vaan aivan tuoreina. Tekijä ei myöskään ole majava, vaan argusvaraani (Varanus panoptes). Evoluutiolla on kiehtova tapa joskus päätyä samanlaisiin ratkaisuihin aivan erilaisista lähtökohdista.
Suurimmat majavat elivät pleistoseenikaudella rinnakkain muiden jääkausiajan jättien kanssa. Pohjois-Amerikassa aivan pleistoseenin lopulle saakka elänyt Castoroides oli parimetrinen ja noin satakiloinen – siis mustakarhun kokoinen! Kun nykyisetkin majavat ovat tarpeeksi suuria ollakseen hengenvaarallisia, enpä haluaisi joutua vastakkain jättimajavan kanssa. Sen etuhampaatkin olivat 15-senttiset.
Mielenkiintoista kyllä, Castoroides painoi neljä tai viisi kertaa nykymajavia enemmän, mutta sen aivot ovat vain hieman isommat kuin niiden. Se ei siis todellakaan ollut mikään ruudinkeksijä. Toisaalta nykymajavien aivot ovat aika isot, ja on niiden oltavakin, sillä niiden elintavat ovat käsittämättömän monimutkaiset.
Päällisin puolin elävä majava kyllä näyttää aika tavanomaiselta jyrsijältä, littanaa häntäänsä lukuun ottamatta. Onhan se 20-kiloisena maailman toiseksi suurin elävä jyrsijä, mutta olemus on silti lähinnä ylikasvaneen piisamin tai nutrian.
Absurdiksi majava käy vasta, kun sen elämää ymmärtää edes vähän. Jyrsijöiden suuresta enemmistöstä poiketen majava on yksiavioinen ja pariutuu yleensä eliniäksi. Se alkaa yleensä lisääntyä vasta kolmivuotiaana, ja saa kahdesta kuuteen poikasta vuodessa. Elinvuosia sille voi kertyä 20 tai enemmänkin. Ero vaikkapa rottaan on melkoinen: isorotta (Rattus norvegicus) tulee sukukypsäksi viisiviikkoisena ja pyöräyttää jopa viisikymmentä poikasta vuodessa korkeintaan kolmivuotisen elämänsä aikana.
Rottien on pakko lisääntyä vauhdilla, sillä vuosittainen kuolleisuus on niillä luonnossa 95 % luokkaa. Sen sijaan majava viettää melko turvallista elämää ja sillä on varaa panostaa tulevaisuuteen. Turvallisuudesta on kiittäminen insinöörintaitoja. Majavapari rakentaa kodikseen oman lammen, jonka muodostaman vallihaudan keskelle ne sitten pykäävät massiivisen linnoituksen. Lämpimän kodin ja jääkaappina toimivan lammen ansiosta ne eivät kärsi kylmää tai nälkää talvellakaan. Kyllä kelpaa.
Majavanpadot voivat olla pieniä tai lukuisten majavasukupolvien aikana rakennettuja massiivisia muureja. Maailman suurin majavapato on Wood Buffalon kansallispuistossa, Kanadassa. 850-metrinen pato altaineen näkyy avaruuteen asti!
Majavat eivät rakenna pelkästään kotia itselleen. Ne ovat ekosysteemi-insinöörejä, jotka toiminnallaan muuttavat oleellisesti ympäristöään. Samasta syystä ne lasketaan myös avainlajiksi, eli lajiksi joka on runsauteensa nähden suhteettoman merkittävä.
Majavalammet ja hylättyyn lampeen vähitellen syntyvät kosteikot puhdistavat vettä sitomalla ravinteita ja saasteita. Kirkkaassa, rehevässä majavalammessa on kalojen hyvä kutea ja niiden poikasten kasvaa. Majavan läsnäollessa esimerkiksi lohikalat lisääntyvät paremmin ja kasvavat nopeammin.
Lammin alueella tehty suomalaistutkimus osoitti, että majavakosteikot ovat paratiiseja myös sammakkoeläimille, eritoten harvinaiselle viitasammakolle. Majavien tarjoama matala, aurinkoinen kosteikko ja lahopuu luovat elinpaikkoja planktoneliöille, vesikasveille ja erilaisille hyönteisille ja sienille. Se puolestaan lisää lintujen ja lepakoiden määrää ja monimuotoisuutta.
Tuntuukin tässä valossa hurjalta, että suhteellisen äskettäin euroopanmajava oli sukupuuton partaalla. Suomesta viimeinen majava ammuttiin vuonna 1868, ja kuten usein käy, laji rauhoitettiin samana vuonna. 1900-luvun alussa koko maailman euroopanmajavakanta oli vain 1200 yksilön luokkaa. Laji oli siis heikommassa jamassa kuin panda tai tiikeri nyt.
Hillittömän metsästyksen suitsiminen kuitenkin auttoi. Suomeen euroopanmajavia (ja erehdyksessä myös kanadanmajavia) istutettiin uudelleen 30-luvulla. Nyt näitä mainioita jokien insinöörejä on maailmassa jälleen satoja tuhansia.
Majavan elämää varjostaa kuitenkin yhä vuosituhansien kova kohtelu ihmisten käsissä. Uuden tutkimuksen mukaan majavat ovat tiukasti yöaktiivisia sielläkin, missä niitä ei päiväsaikaan mikään uhkaa. Tämä siitäkin huolimatta, että niiden silmät ovat itse asiassa paremmin sopeutuneet päivänvalossa näkemiseen. Päivisin liikkuvat ihmiset ovat olleet niiden tärkein uhka niin kauan, että ne ovat muuttuneet yöeläimiksi, mutta eivät aivan tarpeeksi kauan, jotta niille olisi kehittynyt yöeläimen silmät. Niinpä ne liikkuvat mieluiten kirkkaalla kuutamolla.
Oma kysymyksensä on, paljonko majavien annetaan muokata maisemaa. Muuttuvat jokiuomat, kaatuvat puut ja tulvivat metsät kun tuppaavat häiritsemään ihmisten itsevaltaisia suunnitelmia maankäytölle. Toivottavasti ihmiskunta kuitenkin malttaa vähitellen päästää irti ja antaa luonnon rakentaa itse itseään. Majavilta on vielä paljon opittavaa. Lisäksi ne säästävät vaivaa: ojitettujen soiden ennallistaminen käy näppärästi, kun majava hoitaa ojien tukkimisen.
————————————————–
Lähteitä ja lisätietoa:
Canadian Museum of Nature Natural History Notebooks: Castoroides.
Natural History Magazine: The Devil’s corkscrew.
New Scientist: The vertebrate that digs the deepest nest.
Arkive: Eurasian Beaver.
Suomen Luonto: Maapallon suurin majavapato näkyy avaruuteen, Majavan talvi kommuunissa, Majavalammella (viimeinen on Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkavan melenkiintoinen selostus yhden majavalammen eläimistöstä).
Vehkaoja & Nummi 2015: Beaver facilitation in the conservation of boreal anuran communities. Herpetozoa (pdf, kokonaan luettavissa).
Ihmeellinen luonto: Sammakot rakastavat majavakosteikoita.
BBC Earth: Beavers’ behaviour linked to spectre of human hunters.
Swinnen ym. 2015: Beaver (Castor fiber) activity patterns in a predator-free landscape. What is keeping them in the dark? Mammalian Biology.
Wikipedia: Euroopanmajava, Castoroides, Palaeocastor, Castoridae, Beaver.
planeetanihmeet.wordpress.com 
