Mikä, jos mikään, on koira? Osa 3, roskisdyykkarista herkuttelijaksi

snautseri_hirvenluu

Osa 1: koiran juurilla

Osa 2: ”se yrittää dominoida”

Osa 4: koiraa karvoihin katsominen

Suurimman osan historiaansa koira lienee ollut ihmisasutuksen liepeillä elävä eläin, joka ansaitsi ruokansa tekemällään työllä: vartioimalla ja metsästämällä. Evääksi oli tarjolla sitä, mitä ihmisiltä sattui liikenemään ja mitä koirat onnistuivat itse pyydystämään.

Koirien hyvinvointiin kiinnitetty intohimoinen huomio on uusi ilmiö. Se tarkoittaa, että ihmisen paras ystävä saa vihdoinkin ansaitsemaansa rakkautta ja huolenpitoa, ja toivottavasti myös sille sopivaa ravintoa. Jos lähestytään taas asiaa biologian kautta, mikä mahtaa olla koiran luonnollinen ruokavalio?

Rien Poortvlietin herttaisessa kirjassa Hau hau – oma koirani on Hieronymus van Alphenin runo, joka alkaa sanoilla

On kovin kiitollinen pikku koirani, kun laihan luun ja leipäpalan saa

Vuosituhansia koira on elänyt ihmisen tähteillä, ja ihmiset puolestaan enimmäkseen viljalla. Arvata saattaa, että viljalla ovat saaneet koiratkin pärjätä, huvitti tai ei. Teolliset koiranruoat tarkkaan suunniteltuine ravintoarvoineen ovat sangen uusi ilmiö.

Se näkyy myös geeneissä, raportoi Uppsalan yliopiston Erik Axelsson kollegoineen vuonna 2013. Koirilla on 4-30 kopiota amylaasia tuottavasta geenistä, kun susilla niitä on kaksi. Amylaasia tarvitaan tärkkelyksen rikkomiseen: tarpeellista koirille, muttei niinkään susille, joiden ruokavalioon ei viljaa tai muita tärkkelyskasveja kuulu. Kaiken kaikkiaan koirat tuottivat amylaasia peräti 28 kertaa tehokkaammin kuin sudet. Sama ero näkyy ihmisissä: pitkään maataloutta harjoittaneilla väestöillä, kuten eurooppalaisilla ja japanilaisilla, on enemmän amylaasigeenin kopioita kuin metsästäjä-keräilijöillä.

Koirissa ja susissa on eroa myös toisessa tärkkelyksen sulattamiseen liittyvässä geenissä, joka koodaa maltaasientsyymiä. Koirilla ei ole niitä sen useampaa kuin susillakaan, mutta itse geenin sekvenssissä on eroja, joiden ansiosta koirien maltaasiproteiini on pidempi. Pidempi maltaasi on tyypillinen kasvinsyöjänisäkkäille (kuten lehmille ja kaneille) ja kaikkiruokaisille (kuten rotille ja makeille), mutta ei petoeläimille.

Tämä asettaa erikoiseen valoon väitteen, että vilja ”on koiran luonnolliseen ruokavalioon täysin kuulumaton ruoka-aine,” kuten koirien raakaruokinnan eli barffauksen oppaissa tähdennetään. Mikä muukaan olisi koiran luonnollinen ruokavalio kuin se, jota evoluutio on sen muovannut hyödyntämään? Koiran luonnollinen elinympäristö on ihmisen vieressä, ja sen luonnollinen ravinto on se, mitä ihminen sille antaa. Muutakaan sillä ei ole. Jopa isännättömät, vapaana luonnossa liikkuvat koirat syövät enimmäkseen ihmisten ruokaa, kertoo Intiassa tehty tutkimus.

koirat_paariakoira_intia_ryan_virgo_wikipedia
Paariakoira. Ryan.virgo/Wikimedia Commons.

Tarkemmin ajatellen vapaana liikkuvat intialaiset paariakoirat voisivat olla hyvä esimerkki koiran ”luonnollisesta” ruokavaliosta, vastaavathan ne koirien vuosituhantista roolia maatalousyhteisöjen laitamilla. Tutkimuksen koirat voivat vapaasti valita laajasta saaliseläinten ja ravintokasvien skaalasta, sillä ne elivät suojellulla ruohomaalla, jota ympäröi asutus ja viljelymaa. Koirien kolme tärkeintä ravinnonlähdettä olivat, tässä järjestyksessä, ihmisten ruoka (eli roskisdyykkaus, lähinnä leipä), viljat (hirssi, durra ja maissi) sekä kotieläinten jäänteet (vesipuhveli, vuohi, lammas). Lisäksi ne söivät pieniä määriä muun muassa pikkunisäkkäitä, hyönteisiä ja hedelmiä. Kaikkiaan kuutisenkymmentä prosenttia koirien ravinnosta oli viljaa!

Luonto ei kuitenkaan ole perfektionisti, eikä ole sinänsä mitenkään välttämätöntä, että viljapohjainen ruokavalio olisi paras mahdollinen sen paremmin koiralle kuin ihmisellekään. Molemmat kyllä selviytyvät sillä, mutta optimaalisen ruokavalion löytäminen on paljon vaikeampi kysymys, kuten ihmistenkin ravitsemusta koskevat loputtomat kiistat, tuhannet ristiriitaiset tiedeuutiset ja toinen toistaan seuraavat muotivillitykset osoittavat. Vaikuttaa kuitenkin siltä, etteivät viljaa sisältävät modernit koiranruoat ole koiralle lainkaan huono vaihtoehto – etenkään verrattuna niihin leivänkannikoihin. Itse asiassa Kanadan ja Yhdysvaltojen eläintarhoissa tehty selvitys paljasti, että monissa eläintarhoissa susillekin syötetään koiranruokaa hyvällä menestyksellä.

”Barffaajatkaan” eivät kuitenkaan syötä koirille pelkkää lihaa ja luita, vaan suosittelevat, että koiran ruokavaliosta noin viidennes koostuu kasviksista. Siihen kannustaa sekä koiran historian tähteiden syöjänä että se, etteivät koiraeläimet yleensäkään ole puhtaita lihansyöjiä.

susi_ilves_kallot_hampaat
Ilveksen (vasemmalla) ja suden kallot. Kissaeläimen poskihampaat ovat surkastuneet lähes olemattomiin, sillä pelkän lihan syöntiin niitä ei tarvita. Kaikkiruokaisemmalla sudella ne ovat käyttökelpoiset mötikät.

Toisin kuin kissaeläimillä, sudella on murskaavat poskihampaat, jotka sopivat luiden murskauksen lisäksi pienimuotoiseen kasvisten syöntiin sopivan tilaisuuden tullen. Syksyisin susien ruokavalio laajeneekin esimerkiksi mustikoihin, puolukoihin ja pihlajanmarjoihin. Asutuilla alueilla ne ovat oppineet hyödyntämään myös kaatopaikkojen tarjontaa – mitä tahansa selviytyäkseen. Lisäksi ne saavat pieniä määriä kasviainesta saaliseläintensä suolen sisällöstä.

Eläimet ovat pääsääntöisesti sitä huonompia sietämään kasvimyrkkyjä, mitä vähemmän kasviainesta ne luonnossa syövät. Niinpä koiralle ovat myrkyllisiä monet sellaiset kasvit, jotka eivät ole sitä kaikkiruokaisemmalle ihmiselle (kuten avokado, viinirypäleet ja sipuli). Kissa menee puhtaana lihansyöjänä asteikon ääripäähän ja kestää näitä aineksia vielä koiraakin heikommin. Sama pätee luonnossa lähinnä käyneissä hedelmissä esiintyvään alkoholiin: tilhet voivat olla huomattavassakin huppelissa ilman seurauksia. Moni antaa koiralleenkin tilkan oluestaan ilman haittoja, mutta jo lusikallinen alkoholijuomaa voi olla kissalle hengenvaarallinen.

Susi on ravintoaan marjoilla ja muilla kasvinosilla täydentävä suurriistanmetsästäjä, mutta koira ei ole enää susi, vaan aivan omanlaisensa eläin. Kiitos pitkän historiansa ihmisen rinnalla, se on kerännyt kasvinsyöjän piirteitä, jopa viljansyöjän geenejä. Ehkä sitä olisi viisaampaa verrata pienempiin, kaikkiruokaisiin koiraeläimiin, vaikkapa kettuun ja supikoiraan, kuin esi-isäänsä suteen?

———————————————————

Lähteitä ja lisätietoa:

Science News: Diet shaped dog evolution.

Axelsson ym. 2013: The genomic signature of dog domestication reveals adaptation to a starch-rich diet. Nature.

Wikipedia: Gray wolf – diet.

Vanak & Gompper 2009: Dietary Niche Separation between Sympatric Free-Ranging Domestic Dogs and Indian Foxes in Central India. Journal of Mammalogy. (kokonaan luettavissa)

Mainokset

2 vastausta artikkeliin “Mikä, jos mikään, on koira? Osa 3, roskisdyykkarista herkuttelijaksi”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s