Viikon vikatikki: kahden riikintaalerin lintu

Corvus_corax_varius_morpha_leucophaeus
Kuvitus 1850-luvulta, Niels Kjærbølling.

Färsaaret ovat Tanskalle kuuluva pikku saarirykelmä keskellä Pohjois-Atlantin ulappaa. Ilmasto on lähes arktinen, vaikka saaret sijaitsevat suunnilleen samalla korkeudella kuin Jyväskylä. Sää on ympäri vuoden sateinen ja tuulinen, puita ei kasva, eikä maaeläimiä ole kuin muutama ihmisen tuoma laji. Färsaaret pääsevät uutisiin ainoastaan, kun niiden vuosittainen kiistanalainen valaanpyynti alkaa.

Ei uskoisi, että näillä saarilla on mitään kovin ainutlaatuista. Mutta niillä, kuten muillakin maailman eristyneillä kolkilla, on omat kummallisuutensa. Vielä kuutisenkymmentä vuotta sitten Färsaarilla elivät maailman ainoat kirjavat korpit.

Färsaarten kirjava korppi ei ollut oma lajinsa, vaan Suomessakin esiintyvän korpin (Corvus corax) valkokirjava muoto. Tieteellisessä kirjallisuudessa se tunnetaan nimihirviöllä Corvus corax varius var. leucophaeus. Se eli saarilla rinnakkain tavanomaisten mustien korppien kanssa, eikä tiettävästi eronnut niistä kuin höyhenpuvultaan.

Korpin höyhenpuvusta noin puolet oli vitivalkoista. Kyseessä ei kuitenkaan ollut aivan satunnaisina laikkuina esiintynyt albinismi, kuten ensialkuun saattaa näyttää, vaan väritys toistui linnusta toiseen melko samanlaisena: pää oli valkoinen, selkä ja siipien peitinsulat mustia, kun taas varsinaiset siipisulat olivat valkeat. Valkoista rintaa koristi musta täpläkuvio ja vyö. Valkoista päätä koristava nokka ei ollut musta, vaan vaaleanruskea.

Valkolaikkuisia yksilöitä esiintyy satunnaisesti lukuisissa lintulajeissa, myös korpeissa muualla maailmassa. On mahdollista, että kirjavuuden aiheuttava geeni tai geenit olivat runsastuneet nimenomaan Färsaarilla sattumalta perustajavaikutuksen ansiosta, kun saarelle aikoinaan ajautuneista muutamista linnuista yksi tai useampi sattui kantamaan harvinaista alleelia. Voi selitys olla sekin, että väritys toi linnuille jotakin etua eristyneessä saarikodissaan. On esimerkiksi ehdotettu, että kirjavuus helpotti merilintujen poikasten saalistusta, koska useimmat merilinnutkin ovat mustavalkoisia. Lähestyvä korppi naamioitui mustavalkoisten lintujen vilinään, eivätkä lintuemot äkänneet sitä yhtä helposti.

Vanhimmat kirjalliset maininnat kirjavasta korpista ovat 1500-luvulta. On mahdollista, että se oli saarilla jo paljon aiemmin. 1800-luvulla korppi joutui kuitenkin tukalaan tilanteeseen. Ei riittänyt, että kaikkien färsaarelaisten oli lain mukaan tapettava vuosittain vähintään yksi korppi tai kaksi muuta petolintua (velvollisuuden laiminlyönnistä sai sakot). Kirjava korppi sai osakseen erityishuomiota, koska keräilijät ja museot olivat valmiita maksamaan siitä suuria summia. Nimismiehenä toimineen henkilön nimeltä Hans Christopher Müller tiedetään maksaneen täytetystä kirjavasta korpista kaksi tanskalaista riikintaaleria, joka oli köyhille färsaarelaisille talonpojille pitkä penni.

Hvidbroget_Ravn
Kööpenhaminan eläintieteellisen museon kuusi kirjavaa korppia. Kuva: Erik/Wikimedia Commons.

Ketään tuskin yllättää, että pienen saariston pieni lintukanta hupeni vauhdilla. Vielä vuonna 1902 nähty kirjava korppi ammuttiin. Viimeiset kaksi yksilöä nähtiin vuosina 1916 ja 1948-49, mutta vaikka ne jätettiin rauhaan, eivät kirjavat linnut enää yleistyneet. Nyt jäljellä on enää kuusitoista kuollutta lintua seitsemässä museossa.

Jos kirjavat korpit olisivat saaneet olla rauhassa, ehkä niistä olisi vuosituhansien mittaan kehittynyt oma saarilajinsa. Se olisi edellyttänyt, että ne niiden ekologinen lokero olisi jotenkin poikennut mustista linnuista – eli ne olisivat vaikkapa erikoistuneet merilintujen pyyntiin. Lisäksi niiden ja tavanomaisten korppien olisi täytynyt välttää toistensa kanssa pariutumista. Niin saattoi ollakin: peräti kolme kirjoittajaa 1700-1800-luvuilla mainitsee mustien korppien olleen vihamielisiä kirjavia kohtaan.

Tavaomaisia mustia korppeja Färsaarilla vielä on. Toiveikkaasti on arveltu, että ehkä kirjavat korpit eivät ole oikeasti kuolleet sukupuuttoon, vaan värin aiheuttavat geenit ovat resessiivisiä ja piileskelevät mustissa linnuissa. Kun oikeita geenejä kantavat linnut jonakin päivänä pariutuvat, ehkä syntyykin taas poikueellinen kirjavia korppeja.

Harmi kyllä todennäköisyys hupenee vuosi vuodelta. Färsaarten korppikanta on vain muutaman sadan linnun luokkaa, joten on epätodennäköistä, että kirjavuusgeenit olisivat pysyneet näin kauan piilossa. Todennäköisemmin ne ovat pysyvästi mennyttä.

Mutta eihän sitä koskaan tiedä.

——————————————————————————————–

Lähteitä ja lisätietoa:

Kirjavasta korpista ei ole kirjoitettu juuri mitään suomeksi, ja hyvin vähän englanniksikaan, mutta jotakin sentään löysin.

Pied Faroe raven. Tanskalaisen ornitologi Finn Salomonsenin englanninkielinen artikkeli kirjavasta korpista vuodelta 1935.

Wikipedia: Pied raven.

Tanskankielinen Wikipedia: Hvidbroger ravn.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: