Apinat näyttelijöinä ja biologi eläintarhassa

Viime torstaina kävin Korkeasaaressa, mutten ihan millä tahansa visiitillä. Olin tulevana perjantaina ensi-iltaan tulevan Amazonia-elokuvan lehdistötilaisuudessa, jossa sekalaisille median edustajille tarjottiin elokuvan esittelyä, aamiaista ja opastettu kierros Amazonia-talossa.

Amazonia on eräänlainen koko perheen dokumentin ja seikkailun risteytys, jossa vankeudessa syntynyt kapusiiniapina eksyy Amazonin sademetsään ja joutuu opettelemaan luonnossa selviytymiseen vaadittavia taitoja. Elokuva on kaunis ja värikäs, eikä sitä ole pilattu turhanpäiväisellä selostuksella. Se vaikuttaa lupaavalta, mutta minulla on eettiset epäilykseni sen tuotannosta.

Aamiaistapahtuman parasta antia oli Amazonin eläimiin tutustuminen oppaan ja eläintenhoitajan seurassa. Opin paljon eläinten hoidosta, eri lajien ja yksilöiden temperamenteista ja muista käytännön seikoista, jotka tavallisessa eläintarhakäynnissä jäävät kuulematta. Tarhan ulkotiloistakin sai tavanomaista enemmän iloa, sillä eläintarha oli lähes autio ja eläimet tavallista virkeämpiä. Päivästä jäi mietteliäs tunnelma: missä menevät apinoiden ja muiden villieläinten viihdekäytön rajat?

Amazonia on ranskalais-brasilialainen elokuva, joka on oikeastaan julkaistu jo viime vuonna. Suomen teatteriensi-iltaan se tulee ensi perjantaina, 7.11.2014 Erityistä siinä on, että se lienee ensimmäinen oikeassa sademetsässä kuvattu 3D-elokuva. Urakan teknisiä haasteita voi vain kuvitella: laitteita ei ole suunniteltu sellaiseen kosteuteen, ruoka- ja varustehuolto tiettömien taipaleiden taakse on valtava operaatio ja sademetsä on kuhisee pistäviä ja purevia eläimiä (joista vähäisin ei suinkaan ole luotimuurahainen, josta olen aiemminkin puhunut sademetsäretkikuntien riesana). Jaguaareja kuvatessa koko kuvaustiimi oli kuuleman mukaan turvallisyyssyistä häkeissä. Kuvaukset kestivät yli kaksi vuotta.

Suurin osa elokuvasta onkin toteutettu aidon dokumentin tyyliin, ja siinä esiintyvät eläimet ovat villejä. Elokuva on perimmäisen sanomansa puolesta ilahduttava: sademetsän luonnon rikkautta ja toisaalta sen haavoittuvuutta esitellään kauniisti, ja vankeudessa syntynyt päähenkilö löytää lopulta oikean apinan elämän luonnossa.

Organ_grinder_with_monkeyElokuvan päähenkilönä toimivaa Sai-apinaa kuitenkin näyttelee kolme kesyä kapusiiniapinaa, jotka eivät suinkaan elokuvan jälkeen palanneet perheensä pariin metsään vaan jatkoivat näyttelijän uraansa. Apinat ovat tietenkin aina ongelmallisia tällaisessa käytössä, sillä niiden hyvinvoinnin turvaaminen ei ole laisinkaan helppoa.Niiden epäeettisellä käytöllä on pitkät perinteet, aina 1800-luvun katusoittajista moderniin laittomaan lemmikkibisnekseen ja etelän maissa turisteja rahastaviin apinanpoikasiin (kuva: United States Library of Congress, vuodelta 1892).

Esimerkiksi Yhdysvaltain eläinlääkäriliitto AVMA on esittänyt kannanoton avustaja-apinoiden käyttöä vastaan. Eksoottisten lemmikkien aiheuttamissa loukkaantumis- ja eläinsuojelutapauksissa apinat ovat tilastoissa korkealla. Tiedeseura International Primatological Society on vedonnut myös apinoiden mediakäyttöä vastaan. Apinanäyttelijät usein erotetaan lajitovereistaan hyvin nuorina ja niillä tuskin on mahdollisuutta lajinmukaiseen elämään.

Eläinnäyttelijät eivät tietenkään voi elää rauhassa lajitoveriensa parissa, mutta edes niiden perustavanlaatuisesti inhimillinen kohtelu ei ole itsestäänselvää. Ei edes suurissa Hollywood-tuotannoissa. Niitä valvoo virallisesti eläinsuojelujärjestö American Humane Society eli AMA, jonka hyväksynnän merkki on elokuvan lopussa näkyvä tuttu ”No Animals Were Harmed” -teksti.

Kriitikoiden mukaan AMA on kuitenkin vuosikymmenten mittaan kehittänyt turhan läheiset välit suuriin elokuvayhtiöihin, ja katsoo usein ikäviä tapauksia sormiensa läpi. AMA:n leiman ovat saaneet esimerkiksi Piin elämä, jonka kuvauksissa käytetty tiikeri lähestulkoon hukkui uima-altaaseen; Hobitti, jonka kuvauksissa kuoli hukkumalla tai nälkään nääntymällä 27 eläintä, ja Pirates of the Caribbean, jonka tehosteisiin kuuluneet vedenalaiset räjähdykset tappoivat joukoittain merieläimiä. Jopa eläinten asemaa koskettavasti käsitteleväät elokuvat, kuten Water for the Elephants ja War Horse, ovat paljastuneet tuotantotavoiltaan kyseenalaisiksi.

En löytänyt mistään mainintoja siitä, kuka Amazonian apinoiden kohtelua on valvonut tai siitä, onko ongelmia ollut. Osa tilanteista, johon apina trailerissakin näkyvissä kohtauksista joutuu, ei vaikuta järin miellyttäviltä: se putoaa katkeavalta oksalta veteen ja joutuu kiipeämään terävien piikkien peittämää oksaa. Näiden vuoksi en voi suhtautua elokuvaan aivan varauksettoman positiivisesti, vaikka sen sanoma onkin kaunis. Pisteitä saa kuitenkin se, ettei eläimiä inhimillistetä: elokuva näyttää enimmäkseen oikeita villieläimiä omissa puuhissaan, eikä siinä ole edes selostusta. Koko juoni kulkee kuvallisen kerronnan ja ilmeikkään pikku apinan varassa.

Amazonia Korkeasaaressa

kääpiömarmosettiElokuvan esittelyn jälkeen tutustuimme eläintenhoitajan ja oppaan kanssa Korkeasaaren Amazonia-talon eläimiin. Kapusiiniapinoita ei Korkeasaaressa ole, mutta useita muita eteläamerikkalaisia pikkuapinoita kyllä. Valkopääsakit saivat pähkinöitä ja kääpiömarmosetit suunnattoman kokoisia kulkusirkkoja, joita ne vaanivat ja rouskuttelivat kuin pienet gremlinit. Oli vaikuttavaa nähdä, kuinka nyrkin kokoinen karvapallo muuttui sekunnissa hurjaksi saalistajaksi.

Opimme, että Korkeasaaren pikkuapinoista valkopääsakit ovat luonteeltaan lempeimpiä. Ne väistävät jopa pikkuruisia kääpiömarmosetteja, jotka ovat tuskin sakin päätä suurempia. Niille eivät myöskään kelpaa kulkusirkat, ellei niitä etukäteen jäähdytetä hidasliikkeisiksi: ilmeisesti vikkelästi hyppivät ja vastaan potkivat sirkat ovat sakien makuun liian pelottavia.

Erilaisten eläinten suhtautuminen eläintenhoitajiin ja hoitotoimenpiteisiin vaihtelee. Viehättävät keisaritamariinit ovat temperamenttisia otuksia, jotka käyvät joukolla päälle ja purevat kovaa, jos yksi niistä otetaan kiinni esimerkiksi eläinlääkärin hoitotoimenpiteitä varten. Olisi mielenkiintoista tietää, mihin keisaritamariinien luonnollisista vihollisista joukkopuolustus tehoaa. Apinat yleensäkin ovat hyvin herkkiä stressaantumaan, lihovat helposti ja niillä on herkkä vatsa. Lisäksi ne ovat tietenkin hyvin älykkäitä ja sosiaalisia. Lienee ilmeistä, miksi ne sopivat huonosti lemmikeiksi (tai näyttelijöiksi, sen puoleen).

Isot papukaijat ovat nekin omalla tavallaan haastavia hoidokkeja. Niitä Korkeasaaressa on kahta lajia: sinikurkkuaroja ja hyasinttiaroja, molemmat luonnossa äärimmäisen uhanalaisia. Papukaijat ovat ensinnäkin niin kovaäänisiä, että niiden hoitajien täytyy pitää kuulosuojaimia. Toisekseen niiden vahva, mutta pikkutarkka nokka on mestarillinen työkalu, ja ne tuntuvat nauttivan kaikenlaisista älyllisistä haasteista – joista suurimpia on tietenkin kaiken häkkiin laitetun hajottaminen. Ne osaavat kuulemma jopa avata ruuvit, ja älyävät erehtymättä kiertää niitä oikeaan suuntaan.

Hitailta ja jotensakin yksinkertaisilta vaikuttavat kaimaanitkin ovat omanlaisiaan persoonallisuuksia. Niillä on tapana vaaniskella asumustaan siivoavia hoitajia, ja erityisesti ne tuntuvat saavan iloa irti uusien ja vielä säikkyjen hoitajien jallittamisesta. Kerran toinen niistä on jopa hypännyt ylös vedestä ja purrut yhtä hoitajaa. Eivätpä kaimaanit mitään sylilemmikkejä ole, vaikka niitä takavuosina myytiin suomalaisissakin eläinkaupoissa.

pesukarhu_procyon_lotor_raccoon_korkeasaari_maija_karala

Autiossa eläintarhassa

Amazonia-talosta siirryin ulos aurinkoiseen aamupäivään. Sää oli kirpeän kylmä ja eläintarha vielä henkilökuntaa lukuun ottamatta lähes tyhjä. Niinpä pääsin näkemään paljon sellaista, mikä tavallisessa kesäisessä ja väentungoksen ryydittämässä eläintarhakäynnissä jää näkemättä. Näin esimerkiksi ensimmäistä kertaa elämässäni yhden Korkeasaaren pesukarhuista, mutta vain siksi, että ne tuli omasta aloitteestaan katsomaan minua. Se loi minuun parinkymmenen sekunnin epäluuloisen katseen ja vetäytyi sitten tyynesti takaisin kivikon suojiin.

pöllö_huuhkaja_bubo_bubo_eagle_owl_maija_karalaKontaktin hetket eläinten kanssa tuovat eläintarhan paljon inhimillisemmäksi ja totta puhuen myös jättävät paremman mielen kuin väentungokseen tylsistyneinä poispäin katselevat otukset. Ilahduin, kun akrobaatin notkeudella aitauksessaan riehuva näätä pysähtyi ja nousi hetkeksi takajaloilleen katselemaan minua. Huuhkajat seurasivat minua katseellaan ja pentunsa vieressä istunut emoleijona loi minuun niin tuikean silmäyksen, että olin vielä tavallistakin kiitollisempi erottavasta lasista. Jopa tavallisesti piileskelevä euroopanvillikissa oli kiivennyt esiin aurinkoa ottamaan.

Aamu jätti jälkeensä pohtivan tunnelman. Missä menevät rajat vangittujen villieläinten käytölle? Saako kapusiiniapinanäyttelijät erottaa emoistaan ja kouluttaa ne kenties kovakouraisin ottein, jos ne elokuvassa kertovat miljoonille ihmisille, kuinka tärkeää niiden villejä lajitovereita on suojella? Onko eläimiä oikein pitää eläintarhassa, jos väkijoukot tai tilanahtaus stressaavat niitä? Onko niiden suojelu siihen riittävä syy, ja kuinka uhanalaisia niiden on oltava? Ilman tarhakasvatusta meillä ei tietenkään enää olisi visenttejä, przewalskinhevosia, aksolotleja eikä havaijinvariksia, joten eläintarhat puoltavat paikkaansa ainakin sukupuuton partaalla olevien lajien turvasatamina. Mutta kuinka mitata epäsuoremmat hyödyt ja haitat?

————————————————————————————————-

Lähteitä ja lisätietoa:

Internet Movie Database: Amazonia.

The Hollywood Reporter: No animal were harmed. Pitkä artikkeli Hollywood-elokuvien eläinten kohtelusta ja sen valvonnasta.

International Primatological Society:   Opposition to the Use of Nonhuman Primates in the Media. Kädellistutkimusjärjestön perustelut sille, miksi kädellisten käyttö näyttelijöinä on kyseenalaista.

American Veterinary Medical Association: AVMA Animal Welfare Division Director’s Testimony on the Captive Primate Safety Act. Asiantuntijan lausunto avustajiksi koulutettujen apinoiden ongelmallisuudesta.

Animal Pledge: Monkeys. Eläinystävällistä tuotantoa edistävän järjestön sivut apinoista mediassa ja lemmikkeinä.

Korkeasaari: Etelä-Amerikka. Eläintarhan Amazonia-talon asukkaiden esittely.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: