Kaikki elävät krokotiilieläimet ovat keskenään aika samanlaisia – isoja, suomuisia vesieläimiä, joilla on pitkässä kuonossaan vaikuttava hammasrivi. Krokotiilit, alligaattorit, kaimaanit ja gaviaalit ovat kuitenkin vain paljon monimuotoisemman eläinryhmän sukupuun viimeinen haara.
Historiallisen kömmähdyksen vuoksi krokotiilien koko kehityslinja tunnetaan tätä nykyä nimellä Pseudosuchia eli ”valekrokotiilit”. Krokotiilit itsekin ovat siis kirjaimellisesti valekrokotiileja. Hölmöstä nimestä huolimatta pseudosucheilla on takanaan pitkä ja kunniakas historia. Ne saivat alkunsa samoihin aikoihin dinosaurusten ja siipisaurien kanssa, ilmeisesti triaskauden alkupuolella Maapallon historian suurimman massasukupuuton jälkimainingeissa.
Triaskaudella pseudosuchit elivät rinnakkain dinosaurusserkkujensa kanssa ja pitivät niitä tiukassa niskalenkkiotteessa. Varhaiset dinosaurukset olivat pieniä, varsin erikoistumattomia kaikkiruokaisia otuksia, kun taas pseudosucheja oli laidasta laitaan. Oli esimerkiksi nykyisiä krokotiileja muistuttaneita phytosaureja (kirjaimellisesti ”kasviliskoja”, historialliset mokat tosiaan kukkivat näiden eläinten nimissä!), suunnattomia terävähampaisia rauisucheja ja panssaroituja aetosaureja, jotka tuovat minulle oudosti mieleen sian.
Ehkä omituisimmasta päästä on kuvan Effigia, joka eli Pohjois-Amerikassa noin 200 miljoonaa vuotta sitten. Kun Effigialle läheistä sukua oleva Shuvosaurus ensimmäistä kertaa löydettiin, sitä luultiin ornithomimosauriksi, lintumaiseksi dinosaurukseksi. Vasta Effigian tarkempi tutkiminen vuonna 2006 osoitti sen äärimmäiseksi esimerkiksi samansuuntaisesta evoluutiosta. Se oli kuin olikin pseudosuchi, mutta hyvin erikoinen sellainen.
Kuonosta hännänpäähän parimetrisellä Effigialla oli pitkän, siron kaulan päässä suurisilmäinen pää ja hampaaton nokka, jolla se lienee poiminut kasvinosia tai pikkueläimiä. Sillä oli kohtuullisen pitkät, lihaksikkaat takajalat, mutta mitättömän pienet etujalat. Vaikka se näyttää hurjan etupainoiselta, sen on täytynyt kävellä kahdella jalalla. Surkeista etujaloista ei kävelyyn ollut, korkeintaan ajoittaiseksi tueksi, kuten kuvassa.
Olen antanut Effigialle untuvapeitteen, joka saattaa olla joko samaa alkuperää siipisaurien ja dinosaurusten untuvien (ja lintujen höyhenten) kanssa, tai itsenäisesti kehittynyttä. Suoraa todistusaineistoa triaskautisten eläinten ihon laadusta on harmi kyllä äärimmäisen vähän, joten valinta on täysin spekulatiivinen. Tasalämpöinen eläin kuitenkin yleensä tarvitsee eristettä ulkomaailman säitä vastaan.
Effigia, kuten muutkin pienet ja vikkelät pseudosuchit, näyttää nimittäin käyvän parhaiten järkeen tasalämpöisenä, vaikka tästäkään ei varmuutta ole. Krokotiilien fysiologiassa itse asiassa on vielä tänä päivänäkin merkkejä siitä, että niiden esi-isät olivat joskus tasalämpöisiä. Niillä on esimerkiksi nelilokeroinen sydän ja läpivirtauskeuhkot, jotka takaavat lintujen hurjan suorituskyvyn, mutta vaikuttavat krokotiileilla vähän ylilyönneiltä.
Höyhenistäkin on epämääräinen ja kiistanalainen, mutta kutkuttava viite. Höyhenet muodostuvat keratiinista kuten suomut ja kynnetkin, mutta niillä on oma keratiinityyppinsä, jota tuottaa oma geeninsä. Höyhenkeratiinigeeni ei kuitenkaan ole ainutlaatuinen linnuille, vaan se on olemassa myös alligaattoreilla. Sen tuottamaa keratiinia esiintyy alligaattorin suomujen kehityksen varhaisvaiheessa, mutta valmiissa suomuissa sitä ei ole jäljellä. Pseudosucheilla on siis läpi historiansa ollut ainakin teoriassa valmius kasvattaa höyhenet, eikä ole laisinkaan mahdotonta, että myös krokotiilien esi-isillä kerran oli sellaiset.
———————————————————————————————-
Lähteitä ja lisätietoa:
Nesbitt 2007: The anatomy of Effigia okeeffeae (Archosauria, Suchia), theropod-like convergence, and the distribution of related taxa. Bulletin of the American Museum of Natural History. Massiivinen artikkeli Effigian anatomiasta, vapaasti ladattavissa.
Alibardi ym. 2006: Beta-keratin localization in developing alligator scales and feathers in relation to the development and evolution of feathers. Journal of Submicroscopic Cytology and Pathology.
Schachner ym. 2013: Pulmonary anatomy in the Nile crocodile and the evolution of unidirectional airflow in Archosauria. PeerJ. Vapaasti luettavissa.
The Fountain: extraordinary blood circulation in crocodiles.
planeetanihmeet.wordpress.com 