Mitä mieltä tsikusta ja manterista?

podarcis_cretensisAiemmin kirjoittamani artikkeli eliöiden suomenkielisistä nimistä herätti melkoisesti keskustelua, eikä ihme, ovathan suomenkieliset nimet ajankohtainen ja ilmeisen suuria tunteita herättävä aihe. Helsingin Sanomatkin julkaisi äskettäin kokonaisen juttukokoelman nimistötoimikuntien toiminnasta.

Minäkin päätin nyt palata aiheeseen, kun ehdin tutustua tarkemmin matelijoiden ja sammakkoeläinten nimistötoimikunnan hiljattain julkaisemaan Euroopan herppien uuteen nimistöön. Tunteeni sitä kohtaan ovat ristiriitaiset, mutta väittäisin sen olevan paljon onnistuneempi kuin nisäkkäiden nimistö (kuvan otus on muuten saanut nimekseen kreetanmuurisisilisko, Podarcis cretensis).

Sitä ennen tehdään vielä pieni uusintavisiitti nisäkkäiden maailmaan.

Vuonna 2008 julkaistu nisäkkäiden nimistöehdotus on saanut osakseen ankaraa kritiikkiä, eikä ihan syyttä, kuten aiemman artikkelini kommenteissakin ruodittiin. Erityisen kiusallista on, että tarkoitus oli muuttaa nisäkkäiden nimet paremmin niiden sukulaisuussuhteita kuvaaviksi, mutta uusi nisäkäsnimistö perustuu 90-luvun alussa kirjoitetun kirjan käyttämään luokitteluun. Parin viime vuosikymmenen aikana DNA-menetelmät ovat myllänneet nisäkkäiden sukupuun perin pohjin, eikä nisäkäsnimistön käyttämä luokittelu enää vastaa todellisuutta edes pääpiirteissään.

Hesarissa alkukuusta julkaistussa jutussa nisäkäsnimistötoimikunta ilmoittaa antaneensa periksi kritiikille, yhdessä kohdassa. Maaoravien (Tamias) ryhmänimeksi ehdotettu tikutaku vaihdetaan tsikuksi. Tsiku ei viittaa sarjakuvahahmoon ja kuvaa toimikunnan mukaan eläinten ääntelyä. Se ei tosin vieläkään selvinnyt, mitä vikaa vakiintuneessa maaorava-nimessä sitten oli. Kyse kun kuitenkin on maassa elävistä oravista.

Toinen kritiikkiä osakseen saanut nimenmuutos oli valkohäntäpeuran (Odocoileus virginianus) muuttaminen valkohäntäkauriiksi. Perusteluksi mainitaan edelleen Luonnontieteellisen museon Nisäkäsnimistö-sivulla taksonominen järkevyys: ”valkohäntäpeuran uudeksi nimeksi ehdotetaan valkohäntäkaurista. Muutos on tehty koska on syntynyt tarve ottaa aikaisempaa huolellisemmin huomioon eläinten sukulaisuussuhteet.”

cervidae

Ongelma on kuitenkin se, että valkohäntä sukulaisineen ei ole läheistä sukua muille toimikunnan kauriiksi nimeämille eläimille, vaan nimenomaan peuroille (Rangifer) ja hirville (Alces). Peurat siis asettuvat sukupuussa sujuvasti kauriiden sekaan. Ilmeisesti asianlaita on selvinnyt myös nimistötoimikunnalle, mutta sen sijaan, että nimiehdotusta olisi vaihdettu, onkin vaihdettu sen perustelut: ”Halusimme käyttää peuraa ja hirveä ainoastaan tunnetuista kotimaisista hirvieläinlajeista. Tästä syystä päätimme antaa nimen kauris kaikille muille hirvieläimille”, kertoo Juha Valste Hesarissa.

Odotan mielenkiinnolla, kuinka tässä keskustelussa vielä käy.

Sillä välin matelijoiden ja sammakkoeläinten omalla tahollaan toimiva nimistötoimikunta on saanut valmiiksi urakkansa toisen osan ja julkaissut Euroopan herppilajiston suomenkieliset nimet. Koska eurooppalaisista lajeista on ennenkin julkaistu suomenkielisiä tunnistusoppaita ja muuta kirjallisuutta, oli suurella osalla lajeista jo entuudestaan enemmän tai vähemmän käyttökelpoiset suomenkieliset nimet.

pelophylax

Enimmäkseen vakiintuneet nimet onkin säilytetty ja nisäkäsnimistötoimikunnan virheistä on otettu vaari: lennokkaita uudissanoja ei nimistössä näy. Kotimaisten sammakkoeläinten kohdalla vallan on kuitenkin ottanut kummallinen uudistusinto. Kahdeksasta Suomessa tavattavasta sammakkoeläimestä peräti kuusi on saanut uuden nimen. Tässä ne ovat:

Vesilisko -> manteri
Alppivesilisko -> alppimanteri
Rupilisko -> rupimanteri
Rupikonna -> rupikonna
Syötäväsammakko -> ruokasammakko
Lessonansammakko -> pikkuvihersammakko
Sammakko -> ruskosammakko
Viitasammakko -> viitasammakko

Itse asiassa lähes kaikista pyrstösammakoista tuli mantereita aiempien vesiliskojen ja salamanterien sijaan. Ainoastaan ne suvut, joiden tieteellinen nimi nimenomaan viittaa salamanteriin (Salamandra, Salamandrina ja Lyciasalamandra) ja pari muuta ovat pysyneet salamantereina.

Oikeastaan manteri on kiva lyhennys, sopii suuhun ja tekee entisten salamanterien nimistä inhimillisemmän pituisia. Lisäksi vesilisko on todella harhaanjohtava nimi: en edes jaksa laskea, kuinka monta kertaa olen itsekin ehtinyt selittää eri ihmisille, että ne eivät ole liskoja. Mutta silti kotimaisten, jo kauan sitten vakiintuneiden nimien vaihtaminen kaihertaa, enkä ole ollenkaan varma, ottavatko nämä ehdotukset koskaan tulta.

Varsinaisten sammakoiden nimien vaihtoa en ihan ymmärrä, sillä niiden nimet eivät lyhene eivätkä saa uutta olennaista informaatiota. Ne tuntuvat silkan muutoksen vuoksi muutetuilta.

Pisteitä minulta saa maakilpikonnien nimistön järkevöittäminen. Ne ovat olleet hyvin hämmentäviä jo pitkään. Testudo graeca, tieteellisen nimensä perusteella ”kreikkalainen kilpikonna” on ollut suomeksi espanjankilpikonna. Loogisesti laji on sekä Kreikassa että Espanjassa perin harvinainen, mutta elää sen sijaan laajalti esimerkiksi Marokossa, Tunisiassa, Libyassa, Israelissa ja Turkissa. Nyt se on saanut uudeksi nimekseen kannuskilpikonna, koska erotuksena muista eurooppalaisista kilpikonnista sillä on sisäreisissään pienet, mutta selkeät kannukset.

Muiden kilpikonnien nimissä on tosin muutama sen mittakaavan nimihirviö, että jäin ihmettelemään, eikö niille olisi voitu keksiä jotain hieman lyhyempää, tai bastardikilpikonnien tapauksessa helpommin lausuttavaa. Esimerkiksi Mauremys-suvun lajit ovat juovakaulasuokilpikonnia, ja Balkanin niemimaalla ja sen ympäristössä elävä M. rivulata -laji on itävälimerensuokilpikonna. Pääsääntöisestihän eläinten nimien pitäisi olla korkeintaan kolmiosaisia, poikkeuksissa neliosaisia. Näissä on laskutavasta riippuen viisi tai kuusi osaa.

Myös tasaselkämerikilpikonna (Natator depressus) jäi mietityttämään. Entiseltä nimeltään otus on litteäselkäkilpikonna, mutta eikö sen olisi voinut lyhentää vaikka litteäkilpikonnaksi tai lautasmerikilpikonnaksi? Sisiliskoissakin on muutama nimi, joita en mielelläni yrittäisi käyttää keskustelussa: antikythiranmuurisisilisko ja peloponnesoksenmuurisisilisko, noin esimerkiksi.

Ophisops_species_from_Bhimashankar_hills,_Maharashtra,_India_tuijottajasisiliskoLopetetaan kuitenkin kehuihin. Ophisops-suvun sisiliskot ja Ablepharus-suvun skinkit saivat ilahduttavan kekseliäästi nimikseen tuijottajasisiliskot ja tuijottajaskinkit (kuva: D_momaya/Wikipedia). Molemmilla liskosuvuilla alaluomet ovat läpinäkyvät ja sulautuneet kiinni yläluomiin niin, että otuksen silmiä suojaa läpinäkyvä kalvo. Koska niillä ei ole sulkeutuvia ja avautuvia silmäluomia, ne näyttävät tuijottavan.

Mitä mieltä te muut olette Euroopan herppien nimistä?

—————————————————————————————————–

Lähteitä ja lisälukemista:

Mikä tämä on suomeksi? Tämän blogin aiempi artikkeli eri eliöiden suomenkielisistä nimistöistä sekä erinomaisen mielenkiintoinen kommenttiketju.

Hesarin 8.3.2014 julkaistu juttukokonaisuus:

Tutkijajoukko haluaisi nimetä maaoravat tsikuiksi.

Nämä nimet tulivat

Ja nämä saivat mennä ajat sitten.

Pöllönen – ei pöllömpi nimi.

Moni matelija luikertaa nimeä vailla.

Suomen herpetologinen yhdistys: Euroopan matelijoiden ja sammakkoeläinten suomenkieliset nimet.

Gilbert ym. 2006: Mitochondrial and nuclear phylogenies of Cervidae (Mammalia, Ruminantia): Systematics, morphology, and biogeography. Molecular Phylogenetics and Evolution. Hirvieläinten sukupuun lähde.

Mainokset

31 vastausta artikkeliin “Mitä mieltä tsikusta ja manterista?”

  1. Mukava, että matelijoiden ja sammakkoeläinten nimistötoimikunta näyttää onnistuneen nisäkkäiden vastaavaa paremmin. Toivottavasti ovat myös avoimempia kritiikille ja valmiita joustamaankin ehdotuksissaan tarpeen mukaan.

    Kiitäjien kanssa toimittiin, että harhaanjohtavista nimistä vakiintunein ja tutuin tervapääsky sai pitää nimensä ja muut muutettiin kiitäjiksi (jotka ovat tosin myös perhosia, mutta ehkä se ei ole haitannut). Olisikohan hyvä kompromissi, jos vesilisko saisi pitää nimensä ja muista tulisi niitä mantereita?

    Nisäkäskomitea ei vissiin vaan pysty sanomaan, että me mokattiin tuon valkohäntäpeuran kanssa, sori! Tuolla jälkeenpäin keksityllä ”logiikalla”, että peurat voivat olla vain tunnettuja suomalaisia eläimiä herää kysymys, että miksi meillä on kanadanmajavia? Eikö ne pitäisi nimetä vaikka kanadanisohampaiksi…? Tai kajaviksi…. Ei kai haittaa, että kajavat ovat myös lintuja, jos kerran kolokolo käy komitean mukaan mainiosti nimeksi kahdelle eri nisäkäslajille niin kuin edellisessä keskustelussa huomasit (https://planeetanihmeet.wordpress.com/2013/11/02/mika-tama-on-suomeksi/#comment-752).

    1. Jokin tervapääskyjen tapainen kotimaisen lajin poikkeukseksi jättävä kompromissi voisi hyvinkin toimia. Rupilisko ja alppivesiliskokin kyllä esiintyvät Suomessa, mutta ovat suurelle yleisölle sen verran vähemmän tuttuja, että niiden nimiksi rupimanteri ja alppimanteri voisivatkin vakiintua.

      Heh, ilman muutahan majava-sana täytyy varata vain tutulle suomalaiselle eläimelle. Näinollen muista majavista on tultava, hm, ei isohampaita, vaan uudissanalinjaa jatkaen hammakkaita. Ja koska laji elää Kanadan lisäksi myös Yhdysvalloissa, sen on oltava pohjoisamerikanhammakas.

      Lisää täytettä parodianisäkäsnimistöön viime kommenttiketjussa ilmoille putkahtaneiden isovesisorkkiksen, afrikanvesipullukan ja hunksujen seuraksi.

      1. ”Pohjoisamerikanhammakas”, siinä se tuli kanadanmajavan uusi nimi! Mutta ei urakkaa tähän voi jättää, eihän suomalainen voi ymmärtää, että ulkomailla voi olla karhuja, jotka ovat eri karhuja kuin meidän karhu! Jääkontio, mustakontio, kauluskontio…?

        Entäs sitten ulkomaalaiset jänikset!? Lumikenkäkorvakas? Piiskujäniksistä pitäisi tehdä pikkukorvakkaita, eihän sitä muuten suomalainen käsitä, että jäniseläimellä voi olla lyhyet korvat.

      2. Ei kun lyhytkorvakkaita tarkemmin ajatellen piiskujänikset. Pikkukorvakas pitää varata toiselle ulkomaanelävälle kanille ja, että latteuslinja pitäisi, rusakosta täytyy tehdä isojänis tai isokorvakas – riippuen siitä, tulkitaanko sen olleen täällä tarpeeksi kauan saadakseen suomalaisen eläimen kansalaisoikeudet.

  2. Itse kaipaisin, että monessa kohdassa nisäkäsnimistötoimikunnan kanssa mentäisiin eteenpäin ja jätettäisiin sitten vaikka ne kiistanalaiset vielä uusimatta. Tikutaku oli mun mielestä ihan hyvä nimi, mutta totta, mikä vikaa siinä maaoravassa sitten on? Tsiku meinaa puhekielessä monesti tyttöä taas.

    Olen miettinyt myös tuota, että työ pohjautui aika vanhaan versioon nisäkäslajistosta. Muutenkin työ tuntuu olevan aika verkkaista, eikä siihen oikeen pysty muut ottamaan kantaa ellei hesarin uutisen kommentteja sitten lasketa.

    Monelle ennen nimeämättömälle lajille kelpaisi melkein mikä vaan suomenkielinen nimi, jossa olisi edes jotain logiikkaa, siksi olisi mielestäni tärkeää, että toimikunnan ehdotus valmistuisi joskus ja se hyväksyttäisiin. Seuraavaa versiota voi sitten taas ruveta tekemään ja ja julkaista se 10-15 vuoden päästä.

    1. Olen samaa mieltä: tällä tavalla tehtynä nimien päivitys on johtanut vain entistä isompiin sekaannuksiin, kun vakiintuneita nimiä ja nimistötoimikunnan ehdotuksia käytetään sekaisin mitä milloinkin. Eteenpäin pitäisi mennä ja saada kokoon nimistö, jonka voisivat muutkin kuin toimikunnan jäsenet hyväksyä, vaikka sitten väliaikainen sellainen.

      Itse asiassa kantaa saa ottaa, ja Luonnontieteellisen museon sivuilla on sitä varten erikseen lomake: http://koivu.luomus.fi/luonto/nimet/nisakkaat/

      Se, kuunnellaanko palautetta on ihan asia erikseen, mutta tuskin siitä ainakaan haittaa on. :)

  3. Pitäisikö antikythiranmuurisisiliskosta tehdä porinsisilisko…? :-)

    Että keskustelu olisi rakentavampaa, pitäisi tietysti ehdottaa perustellen parempia nimiä omasta mielestä huonoille ehdotuksille.

    Liskolajejakin on niin paljon, että ymmärrän kyllä, miten nimet helposti venyvät moniosaisiksi.

    Podarcis-suvun muurisisiliskot näyttäisivät nopeasti katsottuna olevan hyvä monofyleettinen ryhmä sisiliskojen heimon sisällä (Poulakis ym. 2005). Sisiliskojen heimossa (Lacertidae) on tällä hetkellä 37 sukua.

    Jos muurisisiliskojen nimeä haluaisi lyhentää, niin kumman osan siitä jättäisit pois: ”muurin” – joka kuvaa luullakseni hienosti ympäristöä, missä eläimet viihtyvät – vai ”sisin”? (”Liskon” jättäminen nimestä pois taitaisi olla liian radikaalia?)

    Antikythira tai suomalaisemmin Antikithira on kreikkalaisella logiikalla nimetty Kithiran saarta lähellä oleva ja sitä pienempi saari.

    Sille ei oikein mahda mitään, että saarella on suomalaiselle hankalahko nimi. Huonompi juttu Podarcis levendiksen nimeämisessä Antikithiran mukaan on, että laji ei näköjään elä siellä! Lajin kotipaikka on ilmeisesti Antikithiran lähellä oleva tosi pieni saari nimeltä Pori – ja ettei nimeäminen olisi liian helppoa – myös toinen vielä pienempi saari nimeltä Lagouvardos.

    Porinlagouvardosinmuurisisilisko ei selvästikään olisi erityisen kätevä nimi… Englanninkielisessä nimessä toinen liskon kotisaarista (ja ”sisi”-) unohdetaan ja Podarcis levendis on nimeltään Pori Wall Lizard.

    Porinmuurisisilisko? Porinmuurilisko? Porinsisilisko? Haittaisiko se, että Suomessakin on Pori?

    Viite: Poulakakis, N., Lymberakis, P., Valakos, E., Zouros, E. ja Mylonas, M. 2005: Phylogenetic relationships and biogeography of Podarcis species from the Balkan Peninsula, by bayesian and maximum likelihood analyses of mitochondrial DNA sequences. Mol. Phylogenet. Evol. 37: 845-857

    1. Mielenkiintoista taustatyötä.

      Podarcis-suku on tosiaan hankala. Lajit elävät toinen toistaan omituisemman nimisillä Välimeren saarilla, ja asuinpaikan mukaan erottaminen olisi varmasti kuvaavin tapa nimetä ne. Kaikki saarten nimet eivät vain ole lyhyitä eivätkä näppäriä.

      Porinmuurisisilisko olisi varmaan parempi nimi, etenkin kun lajia tosiaan tavataan vain noilla kahdella pikkuruisella saarennysällä, eikä lainkaan varsinaisella Antikythiralla. Pori on ainoa paikka, jossa laji on yleinen.

      Ei olisi välttämättä ihan hullu idea pudottaa -sisiä pois välistä, jotta nimistä saataisiin lyhyempiä, jolloin Podarcis-suvusta tulisi muuriliskoja, ja tästä lajista porinmuurilisko. Toisaalta pidän siitä, että nimi kertoo, mihin liskojen sukupuun haaraan otukset kuuluvat. Vaikea juttu.

    1. Tuossa OIli Salmen tekstissä on kyllä joitain hyviä pointteja. Erityisesti itseäni on nisäkäsnimien tyylissä kiusannut hyvin kuvaavien nimien (kuten merinorsu) vaihtaminen poliittisesti korrektin tuntuisiin mitäänsanomattomuuksiin (tässä tapauksessa isohylje). Jos hylje-eläimen nimen päätteeksi on kertakaikkiaan saatava hylje, niin eivätkö ne olisi voineet sitten olla norsuhylkeitä? Isosarvikuono, pikkusarvikuono, pikkukarhu, pikkuvirtahepo ja isokauris ovat myös rasittavan mitäänsanomattomia.

      Hei, onko nisäkäsnimistössä koko ajan ollut pidemmän aikaa sitten sukupuuttoon kuolleidenkin lajien nimiä, vai onko niitä lisätty äskettäin? Löysin äsken madagaskarinpikkuvirtahevon (Hexaprotodon madagascariensis) ja madagaskarinvirtahevon (Hippopotamus lemerlei).

      Toimiiko tämä linkki Euroopan herppien nimistöön? http://www.herpetomania.fi/nimisto/euroherpit.html

      1. Kiitos, se linkki toimii, mutta ajattelin tarkistaa hausta myös että löytyykö Afrikan sammakkoeläimille jo nimiä!

  4. Latteudet ovat minuakin häirinneet nisäkkäiden nimiehdotuksissa enemmän kuin lennokkaat uudisnimet. Satuin juuri näkemään luonto-ohjelmaa, jossa valokuvaaja etsi yli kuukauden joka yö salaperäistä ja aavemaista nisäkästä, josta ei ollut juuri mitään aikaisempaa kuvamateriaalia. Jotenkin tunnelma aina läsähti eläimen nimestä: isovyötiäinen.

    Jännä kyllä hyviä kompromissinimiä leijonahylje, norsuhylje ja leopardihylje käytetään myös yhdessä 2007 suomennetussa eläinkirjassa (McGhee ja McKay 2006) – ja kirjan yksi asiantuntijatarkastaja on ollut nimistökomitean Juha Valste. Kirjassa on myös vielä juovamaaorava.

    Jotenkin surkuhupaisaa tuo komitean toiminta, että kuuden vuoden mykkäkoulun jälkeen ilmoitetaan, että okei, me joustetaan sitten yhdessä kohdassa ja tehdään maaoravista tiksuja.

    Matelijoiden- ja sammakkoeläinten nimien ehdottajia pitää kiittää nopeudesta ja tehokkuudesta! Nimistötoimikuntaan kuuluu tällä hetkellä näemmä kokonaiset kaksi jäsentä! Arvaan, että tuskin he työstään sentään mitään palkkaa saavat.

    McGhee, K. ja McKay, G. 2006: Children’s encyclopedia of animals. Suom. M.-L. ja P. Hiltunen 2007: Maailmamme eläimet. Gummerus. 256 s.

    1. Sekin ihmetyttää, että jos vertauskuvalliset nimet kuten pussimäyrät ja piikkisiat on julistettu pannaan, miksi samalla periaatteella on sitten uusiakin nimiä, mm. pussikontiaiset tai supiaisopossumit? Loogisesti niiden pitäisi olla yhtä ’harhaanjohtavia’.

      Apina-nimeen toimikunta ei ole tarttunut, vaikka sitäkin löytyy monesta ryhmästä- pitäisikö uuden maailman apinoista tehdä vaikka ”hännäkkäitä”?

      1. Kai eron pitäisi olla siinä, että supiaisopossumit ovat oikeasti opossumeja, jotka muistuttavat supiaisia (eli Crocidurinae -alaheimon päästäisiä), kun taas pussimäyrä ei ole mäyrä, eikä piikkisika ole sika.

        Sinänsä logiikka on ihan järkevä, paitsi että pussikontiaisetkaan eivät ole kontiaisia! Nimistötoimikunnan mielikuvitus on sittenkin tyssännyt kesken, ja vanhojen vertausnimien poistamisen sivussa on keksitty uusia.

        Minusta pussieläinten nimeäminen pussisellaisiksi ja pussitällaisiksi on kuitenkin hyvä linja, sillä pussieläinten erillisyys on yleisesti tiedossa. En ole koskaan kuullut, että kukaan maallikkokaan olisi luullut pussiahmaa ahmaksi tai pussihukkaa koiraeläimeksi.

      2. supiaisopossumit ovat oikeasti opossumeja, jotka muistuttavat supiaisia

        No joo, ehkä siinä on ajateltu että kyse on samasta eläinryhmästä, mutta nämä entiset pussipäästäiset ovat kuitenkin eri lahkoa kuin ’varsinaiset’ opossumit, joten siinäkin on taksonomisia tarkkuusvaatimuksia noudatettu aika valikoivasti.

  5. Täsmennyksenä vielä, tuossa ennen nisäkkäiden nimiehdotuksen julkaisua ilmestyneessä Maailmamme eläimet -kirjassa – jossa ei ole isohylkeitä eikä eikä tikutakuja – on kuitenkin jo käytössä monia uudisnimiä. Jurumi, hekot, lenkot, kultiaiset, kummittelijat, kolokolo (pussieläin, ei kissa-), termiittikaivaja. hemulit, gundit, hiirut ja kuonokkaat seikkailevat jo kirjan sivuilla. Tuo kirja olisi parempi lähtökohta nisäkkäiden nimille kuin komitean myöhempi ehdotus!

  6. Oikeastaan manteri on kiva lyhennys, sopii suuhun ja tekee entisten salamanterien nimistä inhimillisemmän pituisia.

    Kiva se ehkä on, mutta voiko/saako uudissanoja muodostaa tuolla tavalla? Vanhoja sanoja pilkkomalla tai muuntelemalla? (”Salamanteri” ei ole yhdyssana.) Muistaakseni se oli yksi Kotimaisten kielten keskuksen pääpointeista, kun nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotuksia kritisoitiin; uudissanojen on oltava kieliopillisesti merkityksellisiä. Toivon, että matelijoiden ja sammakkoeläinten nimistötoimikunnan jäsenet ovat ottaneet siitä opikseen ja tarkastuttavat tuonkaltaiset ehdotukset etukäteen – eivätkä jälkikäteen.

  7. Mitä tässä oikeastaan nimien ehdottajien puolelta toivoisi, olisi edes lyhyttä perustelua ehdotuksille eikä pelkkää luetteloa. Millä perusteella esimerkiksi jako mantereihin ja salamantereihin on tehty?

    Kritisoijien puolelta taas toivoisi, että kritiikin lisäksi tehtäisiin myös parannusehdotuksia. Edellä jo tuli ilmi kuinka hankala on nimetä pelkästään Välimeren saarten sisiliskoja. Voin vain kuvitella millaista on yrittää keksiä osuva lyhyt nimi kaikille Papua-Uuden-Guinean matelijoille ja sammakkoeläimille.

    On helppo sanoa, että manteri on merkityksetön sana. Toisaalta on myös helppo sanoa, että apenniiniensilmälasisalamanteri on turhan pitkä sana. Mikä olisi sille lyhyempi nimi, joka olisi merkityksellinen?

    Salamanterieläimistä on käytetty myös nimeä pyrstösammakot. Jos vesilisko ei olisi niin vakiintunut nimi, se voisi olla pelkkä pyrstösammakko. Yhdyssanan osana pyrstösammmakko on tietysti turhan pitkä. Hännästä ja sammakosta saisi hännäkön… (Hännäkkö löytyy myös nisäkkäiden nimiehdotuksista…). Apenniinienrillihännäkkö? Öh, ehkä ei… :-)

    1. Kritisoijien puolelta taas toivoisi, että kritiikin lisäksi tehtäisiin myös parannusehdotuksia.

      Mikäli tuo oli minulle osoitettu, niin tässä nimenomaisessa tapauksessa kannattaisin itse vahvasti sitä, että niistä meikäläisestä ”vesiliskoista” tehtäisiin ”vesisalamanteri” ja ”rupisalamanteri”. Näin on jo tehty ruotsin kielessä: siellä niiden vanhat nimet olivat mindre vattenödla ja större vattenödla, uudet ovat mindre vattensalamander ja större vattensalamander. (Olen itse jo käyttänyt joidenkin vuosien ajan ”vesisalamanteri”-sanaa epävirallisissa yhteyksissä.)

      Edellisen viestini pointti oli lähinnä se, että jos aletaan tuolla tavalla luoda uusia nimiä lajeille joilla jo ennestään oli vakiintuneet nimet (vaikka sitten kuinka taksonomisesti harhaanjohtavat), niin uskon että Kotimaisten kielten keskus ei niitä tule hyväksymään, eivätkä maallikotkaan niitä tule helposti oppimaan saati käyttämään. Missä tapauksessa uusien nimien keksiminen on ollut tavallaan turhaa työtä.

      nimi kaikille Papua-Uuden-Guinean matelijoille ja sammakkoeläimille

      Näin maailman herptiilien nimeämisprojektin alkuvaiheessa olisi ehkä syytä myös kysyä, onko oikeasti tarpeellista tai edes toivottavaa että jokaisella taksoni X:n nykyään elossa olevalla lajilla on ”virallinen”, ainutlaatuinen suomenkielinen nimi? Jos on, niin miksi?

      1. Ihan yleiseksi oli tarkoitettu toive parannusehdotuksista!

        Ei välttämättä olisi huono ajatus nimistökomitealta laittaa pystyyn jotain avointa sivustoa, jossa olisi valmiina tieteellisiä nimiä vieressään mahdolliset nykyiset nimet ja mahdollinen uusi nimiehdotus – ja seuraavana ruutu, johon voisi käydä kuka vaan kiinnostunut kommentoimassa ja ideoimassa nimiä?

        Ei varmastikaan voi eikä kannata vielä keksiä jokaiselle kuvatulle matelija- ja sammakkoeläinlajille nimeä niin kauan kuin suuresta osasta lajeja ei tiedetä oikein mitään ja tieteelliset nimet ja luokittelutkin muuttuvat vielä moneen kertaan.

        Siinäkin mielessä olisi etua siitä, että nimiä ideoisi useampi kuin kaksi tai kolme ihmistä, että selviäsi mitkä kaikki lajit ovat sellaisia, että Suomessa niistä joku on kiinnostunut ja suomenkieliselle nimelle tosiaan olisi käyttöä.

      2. Ai niin, vesiliskojen nimeämisessä salamantereiksi voisi olla ideaa. Olisihan se komeaa, että Suomessakin olisi salamantereita.

    1. Hienoa!
      Uutinen näyttää kovasti pidemmän artikkelin alulta ja suorastaan petyin, kun se päättyikin niin äkkiä. Ehkä kirjoitat pidemmän version vaikka blogiin?

      1. Pidempikin juttu voisi olla paikoillaan.

        Kirjoitin alunperinkin pienen kevyen kesäjutun ja se lyheni edelleen niin kuin usein käy, hyvin ammattitaitoisesti kyllä Hesarissa editoitiin.

        Tarjosin juttua ensin porilaiseen lehteen, ei kelvannut, mutta huomasin, että kas kummaa sitten kelpasi, kun hesarille kelpasi ensin:

        http://porilaine.satakunnankansa.fi/2014/10/02/hs-porilla-on-oma-lisko/

        En tiedä onko edes sallittua lainata noin isoa osaa jutusta omalla sivulleen. Kahden virkkeen leikkaaminen pois tekee jutun lopusta aika käsittämättömän (mikä ihmeen ”meriseikkailu”?)

  8. Hahaha, luin taas noita Kielikello 4/08 s. 32 perusteluja uusille nimille. Tää painajainen jatkuu jatkumistaan, ja aina löytyy uusia, huonoja asioita. On toki hieman epäreilua suolata toimikuntaa vuoden 2008 kommenteista, mutta samalla se on kuitenkin hauskaa. Katsokaa:

    ”Toinen erimielisyys vallitsee työryhmän ehdottamista uudisnimistä, joiden peruste usein on lajien liittäminen omaan ryhmäänsä. […] Kultiainen on oiva nimi eläimille, joiden lähisukulaisia ovat päästäinen ja kontiainen.”

    Kultamyyrät oli kyllä jo 1998 sijoitettu Afrosoricida-jengiin. Tai Afrotheriaan, joka on vielä kauempana kontiaisista ja päästäisistä, miten tuon taksonomian ottaa – mutta taksonominen perustelu nimen muuttamiselle ei siis ollut edes 2008 pätevä. Heja heja!

    1. Onhan tuo nisäkäsnimiehdotuksen moittiminen vähän kuolleen hevosen potkimista, mutta sen hauskuutta ei voi kiistää. Oikeasti on kyllä tosi epäonnista, että toimikunta teki nimiehdotuksensa juuri sen jälkeen, kun nisäkkäiden sukupuu oli myllätty uusiksi – eikä ottanut muutoksia lainkaan huomioon.

      Jos kultiaisten lähimpiä sukulaisia ovat tanrekit, kuten DNA-sukupuut näyttävät vihjaavan, niin pitäisikö niiden sitten olla kul… tai no, ei mitään sittenkään. Kontiaistanrekkeja, jos vertausnimilinjalle lähdetään.

      Pahasti metsään menneestä perustelusta huolimatta kultiainen on itse asiassa paremmin onnistuneita nimiehdotuksia. Se näyttää kultaiselta kontiaiselta, muttei kuitenkaan ole sellainen.

  9. nopoles

    ”Tarjosin juttua ensin porilaiseen lehteen, ei kelvannut, mutta huomasin, että kas kummaa sitten kelpasi, kun hesarille kelpasi ensin:

    http://porilaine.satakunnankansa.fi/2014/10/02/hs-porilla-on-oma-lisko/

    En tiedä onko edes sallittua lainata noin isoa osaa jutusta omalla sivulleen. Kahden virkkeen leikkaaminen pois tekee jutun lopusta aika käsittämättömän (mikä ihmeen ”meriseikkailu”?)”

    Oho, onpa kyllä harvinaisen luokatonta journalismia Porilaiselta. Toivottavasti toimittaja on saanut noottia tuollaisesta kokonaisen jutun kopioinnista. Hilpeä lisä on tuo, että pois on jätetty ainoastaan lopetuksen ymmärtämisen kannalta välttämättömiä virkkeitä.

  10. Kun uusimmassa Suomen Luonto -lehdessä esiteltiin rupimantereita jouduin taas havahtumaan tähän onnettomaan nimien vaihtoon. Eli tässä vuosia myöhässä omat kommenttini – josko joku niitä enää lukee ;)

    Kansankieliset eläinten nimet eivät ole koskaan syntyneet palvelemaan tiedettä. Nimiltä ei ole edellytetty johdonmukaisuutta ja ne ovat syntyneet mitä moninaisimmilla tavoilla. Tiedettä varten on käytetty latinankielisiä nimiä, jolloin on saavutettu systematiikan lisäksi universaalisuus, tiedemiehet kaikkialla tunnistavat yhteisesti käytetyt latinankieliset nimet.

    Nyt tämä itse itsensä nimittänyt merkillinen joukkio on lähtenyt muuttamaan vakiintuneita kansankielisiä nimiä – lieneekö sitten kyseessä kyvyttömyys oppia latinaa? Huvittavaa asiassa on se, että perinteisesti biologian alalla eliön ensimmäiseksi nimeävä saa kunnian ja oikeuden tuon nimen pysyvyyteen. Jos nimeäjä nyt sattuu olemaan jokin kirjan kääntäjä 1800-luvulta, ei sen pitäisi tätä periaatetta murtaa (vrt. esim. Fregattilintu).

    Samalla tämä vaivaannuttava toimikunta köyhdyttää omaa alaansa. Eikö nimien kirjo, epäjohdonmukaisuus ja luonnollinen sekamelska ole itse asiassa paljon hauskempaa ja rikkaampaa kuin tiukkaan muottiin pakattu tehokas johdonmukaisuus? Muutokset tuntuvat varsin matalaotsaisilta ja teknokraattisilta. Ehkä toimikunta yrittää vieraannuttaa tavalliset luonnonystävät keksimällä keinotekoisia ja vastenmielisiä nimiä jo vakiintuneiden tilalle.

    Häkellyttävintä on toimikunnan sokea usko omaan oikeutukseensa sekä se, että he ovat mitenkään saaneet äänensä kuuluville. Koko nimistömuutos kielii sivistymättömyydestä ja historiattomuudesta. Tieteellisiin nimiin ja niiden johdonmukaisuuteen tulee kiinnittää tarkkaa huomiota, mutta kansankielisiin nimiin ei millään toimikunnalla ole oikeutta – vakiintunut ja ensin nimetty pysyköön voimassa.

    1. Kummasta puhut, nisäkkäiden vai matelijoiden ja sammakkoeläinten nimistötoimikunnasta? Vai lintujen?

      Suomessahan on kauan toiminut kokonainen liuta toimikuntia ja ryhmiä, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen lajien suomenkielisen nimistön ylläpidon ja tarvittaessa uusien nimien keksimisen. On yksi porukka nisäkkäille, toinen linnuille, kolmas kaloille, neljäs kasveille ja käsittääkseni useampikin hyönteisten nimistön kanssa työskentelevä tiimi. Muutama vuosi sitten kaksi tutkijaa kehitti keskenään suomenkielisen nimistön kaikille meillä esiintyville limasienille, joista vain kahdella oli sellainen entuudestaan. He eivät siis ole yksi yhtenäinen toimikunta, joka ihan vain kiusallaan nimiä muuttelee, vaan monta ryhmää, kukin oman eliöryhmänsä asiantuntijoita. :)

      Toimikunnat listaavat muualla käytössä olleita nimiä yhtenäiseksi nimistöksi, josta käyttäjät voivat tarvittaessa nimen tarkistaa (mikä on muuten arvokasta työtä mm. toimittajan kannalta!), keksivät uusia nimiä lajeille, joilla sellaisia ei ole, ja joskus uskaltautuvat myös muuttamaan jo olemassa olevia nimiä paremmin järkeenkäyviksi. Jälkimmäinen on tietenkin se, joka herättää suurimpia tunteita ja vastustusta (sikäli kuin se koskee eläimiä, joista joku on joskus kuullut), mutta se on vain pieni osa toimikuntien työstä.

      Lopullisen päätöksen tekee tietysti ”kansa”, eli ne jotka nimiä käyttävät, kuten muissakin kieleen liittyvissä asioissa. Samalla tavallahan Kielitoimisto ehdottaa suomen kieleen uusia termejä, joista osa sitten omaksutaan, toisia ei. Ei kai se haittaa, jos ehdotuksia joskus tekee joku, joka tietääkin mistä puhuu?

      Mitä sekamelskan hauskuuteen tulee, se alkaa vähän kärsiä siinä kohtaa, kun huomaa kuinka paljon harhaanjohtava nimistö tuottaa ja ylläpitää vääriä luuloja tavallisten ihmisten keskuudessa. En edes muista, montako kertaa olen käynyt keskusteluja siitä, miksi vesilisko/rupilisko ei ole lisko, kuinka piikkisika ei ole sika, hanka-antilooppi ei ole antilooppi. Tai mitä eroa on peuralla, kauriilla ja hirvellä (vakiintuneen nimistön mukaan ei kerrassaan mitään, koska suomenkielisten nimien päätteeksi on läiskäisty se hirvieläinsana, joka on sattunut parhaiten rimmaamaan).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s