Amerikkalaisten juhlapäivien valuminen Atlantin yli meille antaa tekosyitä monenlaiseen huvitteluun. Niinpä kiitospäivän kunniaksi tämän viikon outo eläin on ruokapöydästä tuttu jättiläismäinen kanalintu, kalkkuna (Meleagris gallopavo).
Kanalintujen kukot ovat yleensä kanoja kookkaampia ja somistautuvat mitä omituisimmin heltta- ja sulkakoristein, mutta kalkkuna lyö jutun joka laidalta yli. Kukko on vähintään tuplasti – jopa nelinkertaisesti – kanaa painavampi ja raahaa mukanaan uskomatonta määrää koristeellisia sulkia, jotka levittäytyvät tuuheiksi viuhkoiksi ja välkkyvät metallinhohtoisina. On sula ihme, että lintu pystyy ylipäätään lentämään. Yllä olevassa kuvassa näkyy, kuinka hentoinen lintu kaikkien noiden sulkien alla piileksiikään. No, Amerikassa kai kaikki on suurempaa tai vähintään näyttää siltä, miksipä eivät sitten kanalinnutkin.
Sulkien lisäksi koirailla on kaljun naamansa koristeena heltta, joka valuu nokan päältä alas rintakehälle saakka. Hyökkäävän kalkkunan naamataulu on punainen, innostuneen sininen. Ja kun kukko on todella innoissaan, se muuttuu valkoiseksi. Kaiken kukkuraksi heltta ja siihen liittyvät ihopoimut turpoavat täyttyessään verellä niin, että kalkkunakukko lähestulkoon muuraa omat silmänsä umpeen, luonnollisesti kesken kiivaimman kosiotaistelun.
Koska sulkakoristeissa ja heltoissa ei suinkaan ole vielä tarpeeksi miehisyyttä, kalkkunakukoille kasvaa myös parta. Niiden kaulasta sojottava karhea tupsu on rakenteeltaan niin kummallinen, että on epäselvää, pitäisikö sitä laskea edes höyheniksi.
planeetanihmeet.wordpress.com 