Jos evoluutioteoriaa kansantajuistavista kirjoista on joskus ollut pulaa, ainakaan viime vuosien kirjavyöryn jälkeen sellaista ei ole. Charles Darwinin juhlavuonna 2009 tuli kuluneeksi, vähän pyöristäen, 200 vuotta Darwinin syntymästä ja 150 vuotta lajien synnyn ilmestymisestä. Ilmeisesti juhlavuosi innoitti tieteen popularisoijia, sillä uusia teoksia evoluutiosta suorastaan tungeksi kirjakauppoihin. Laadukkaista esityksistä onkin suorastaan runsaudenpulaa. Olen tietenkin ahminut kaikki käsiini saamani teokset, ja koska lupailin kirjoittaa lisää arvosteluja tiedekirjalistan kirjoille, lyön tässä useamman kärpäsen samalla iskulla. Toivottavasti vertailuni auttaa valitsemaan luettavaa tai vaikkapa suosittelemaan hyvää perehdytystä tuttaville ja sukulaisille.
Mukana ovat Bargum & Kokon Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä (2008), Sean Carrollin Kelpoisimman valmistus (2008), Mats Björklundin Evoluutiobiologia (2009), Richard Dawkinsin Maailman hienoin esitys (2009) ja Hanskin ja kumppanien toimittama Kaikki evoluutiosta (2009). Etukäteen mainittakoon, että Kelpoisimman valmistus valikoitui vertailuvoittajaksi.
Uppsalan yliopistossa vaikuttavan Mats Björklundin teos Evoluutiobiologia on miltei yhtä mutkaton kuin nimensäkin. Sen tarkoitus on olla kenen tahansa ymmärrettävissä, mutta samalla tarpeeksi kattava vaikka yliopiston oppikirjaksi. Olen itsekin ehtinyt jo tenttiä tämän kirjasen. Idea on kunnianhimoinen, mutta Björklund tuntuu ajoittain kompastuvan omaan yrittämiseensä. Kirja yksinkertaistaa liikaa olematta samalla naseva ja selväsanainen. Lopputulos vaikuttaa kyllä yksinkertaiselta, mutta paikoin on todella vaikea hahmottaa, mitä kirjoittaja oikein tarkoittaa, ellei hallitse aihetta jo valmiiksi. Ja siinähän menee vähän ajatus hukkaan.
Kirjassa on myös kunkin kappaleen lopussa liitteitä, jotka esittelevät kulloinkin käsitellyn tieteenalan matemaattisia ja tilastollisia menetelmiä. Jos muu teos pyrkii olemaan kansantajuinen, niin liitteiden ymmärtäminen vaatiikin sitten aika laajan matematiikan ymmärryksen. Ainakaan minulla ei ollut siitä toivoakaan, ja olin vähällä vajota epätoivoon omasta tyhmyydestäni, ennen kuin fiksumpi puoliskoni kävi toteamassa, ettei yksinkertaisen biologin kannata yrittääkään.
Viihdyttäväksi ajankuluksi Evoluutiobiologiasta ei oikein ole, mutta jo jonkin verran aiheesta tietävä voi helposti laajentaa tietojaan sen avulla. Kirjan loppupuolen makroevoluutiokappaleet kiehtoivat minua eniten.
Arvosana: 3 ½
Richard Dawkinsin uusin teos on nimeltään Maailman hienoin esitys. Se keskittyy evoluution todisteiden ja, nimensä mukaisesti, luonnon kertakaikkisen hienouden esittelyyn. Olen kirjoittanut tästä kirjasta lyhyesti jo aiemmin. Dawkinsin kirjoitustyyli on sekava, aiheesta toiseen hyppivä ja jaaritteleva, mikä tekee kirjoista paikoin pitkäveteisiä, ja punaisen langan seuraaminen on työn takana. Toisaalta kirja on kannesta kanteen täynnä kiehtovia esimerkkitapauksia ja Dawkinsin intohimoinen kiinnostus aiheeseensa näkyy joka lauseessa.
Dawkinsin teos on selvästi tarkoitettu suurelle yleisölle, joten siitä on huolellisesti rakennettu yleistajuinen ja helppolukuinen. Tätä voi suositella ilman juuri minkäänlaisia pohjatietoja, mikä on ehdottomasti eduksi. Toisaalta sekavuus ja jaarittelu vievät pisteitä. Itse jäin kaipaamaan Dawkinsin vanhojen teosten paljon syvällisempää ajattelua, joka tarjosi uusia oivalluksia alan tutkijoillekin.
Arvosana: 4 –
Sean B. Carrollin kirjoittama, hieman hölmösti käännetty Kelpoisimman valmistus: DNA ja evoluution kiistattomat todisteet lienee porukan vähiten tunnettu teos. Tuntemattomuus on tyystin ansaitsematonta, sillä se on niistä myös paras. Carroll on genetiikan professori Wisconsin-Madisonin yliopistossa ja kuuluu evoluutiobiologian, genetiikan ja alkionkehitystieteen yhdistävän evo-devon tieteenalan kansainväliseen kärkeen. Sitä ihmeellisempää on, että mies on myös erinomainen kirjailija.
Kelpoisimman valmistus lähestyy evoluutiota genetiikan kautta, mutta niin helppotajuisesti ja taitavasti teknisiä termejä vältellen, että lukija pysyy kärryillä, olipa koulutustausta mikä tahansa. Toisaalta aihetta entuudestaan tuntevakaan lukija ei tunne itseään aliarvioiduksi. Kirjalla on selvä punainen lanka ja teemoja, joihin palataan uudelleen yhä uusista näkökulmista kirjan edetessä. Kirjasta kutoutuu selkeä, hieno kokonaisuus. Kontrasti Dawkinsin hieman hallitsemattoman oloiseen vaelteluun on melkoinen.
Varauksena tosin on sanottava, että olen lukenut tämän kirjan vain englanniksi, enkä ole selvillä suomennoksen laadusta.
Arvosana: 4 ½
Siirrytäänpä suomalaisiin kirjailijoihin. Katja Bargumin ja Hanna Kokon kirja Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä on hyvinkin tutustumisen arvoinen teos. Kirjoittajista mainittakoon sen verran, että molemmat ovat kouluttautuneet evoluutiobiologeiksi Helsingin yliopistossa. Hanna Kokon urakehitys on vähintäänkin erikoinen: hän valmistui diplomi-insinööriksi ja onnistui sitten – jotenkin – haalimaan erikoisluvan tehdä väitöskirja evoluutioekologiasta. Nykyään Kokko on professorina Australian kansallisessa yliopistossa. Erikoinen uravalinta vei selvästi kauas.
Kutistuva turska käyttää populaaritieteen perinteistä lähestymistapaa: se on esseekokoelma, jonka eri osat liittyvät toisiinsa vain löyhästi, vaikka ovatkin loogisessa järjestyksessä. Samalla tulee esiteltyä koko joukko evoluution eri osa-alueita. Kukin luku kietoutuu jonkin esimerkin ympärille, ja virkistävänä poikkeuksena esimerkkilajit ja -ilmiöt eivät ole samoja kuin ulkomaisessa kirjallisuudessa esitellään kerta toisensa jälkeen.
Kutistuva turska on miellyttävä lukea ja pitää mielenkiinnon yllä loppuun saakka. Oikeastaan ainoana miinuksena pilkkua viilaavan biologihörhön silmissä on faktaseulan läpi livahtanut lause, jossa väitettiin krokotiilien polveutuneen dinosauruksista, mikä ei millään muotoa pidä paikkaansa enkä ole selvillä, että kukaan olisi koskaan tosissaan edes ehdottanut moista.
Arvosana: 4
Darwinin juhlavuoden kunniaksi julkaistun Kaikki evoluutiosta -kirjan ovat toimittaneet Ilkka Hanski, Ilkka Niiniluoto ja Ilari Hetemäki. Kirja on koottu lyhyistä kappaleista ja vielä lyhyemmistä niiden väliin ujutetuista kainalojutuista, joiden kirjoittajakaartiin kuuluu reilusti yli parikymmentä nimeä tähtitieteilijä Kari Enqvistista Timo Honkelaan, joka vaikuttaa Aalto-yliopiston adaptiivisen informatiikan huippuyksikössä (mitä se sitten tarkalleen mahtaakaan olla).
Lähtökohta on mitä mielenkiintoisin, mutta tavallaan kirja kompastuu omaan laaja-alaisuuteensa. Se määrittelee ”evoluution” aivan eri tavalla kuin muut listan kirjat: mukana on maailmankaikkeuden kehitystä, uskonnon, oikeuslaitoksen ja jopa median kehitystä. Oikeastaan kirjan kolmesta osiosta vain ensimmäisen loppupuolisko käsittelee eliöiden evoluutiota luonnossa. Monitieteisyys ja kirjoittajien monipuolisuus on mielenkiintoista, mutta samalla se tekee kirjasta hyvin epäyhtenäisen: punaista lankaa ei ole, jatkuvuus kappaleesta toiseen puuttuu lähes kokonaan. Kannessa olevat eläimet ja takakannen puhe Darwinista ja evoluutioteoriasta antavat kirjasta aivan erilaisen kuvan kuin mitä kansien välistä itse asiassa löytyy.
Laajasti tieteestä kiinnostuneelle Kaikki evoluutiosta on epäilemättä kannesta kanteen mielenkiintoinen lukukokemus. Oma mielenkiintoni tuppasi lopahtamaan viimeistään oikeuslaitoksen evoluution kohdalle kirjan puoliväliin, mutta minähän olenkin biologi.
Arvosana: 3 ½
Kuva: Berliinin Archaeopteryx-fossiili, H. Raab/Wikimedia Commons.
planeetanihmeet.wordpress.com 
Kuulostaa siltä kuin Kaikki evoluutiosta -kirjan tekijäjoukko olisi jotenkin oudosti nyrjähtänyt kreationistisiin mielenmaisemiin. Missään muualla en muista törmänneeni evoluutio-sanan käyttöön missään muussa kuin biologisessa merkityksessä. Siis ainakaan suomenkielisissä lähteissä. Olisiko valinta voinut olla tarkoituksellinen? Suomessa tuskin on kuitenkaan samanlaista kreationistien massaesiintymää kuin yhdysvalloissa, jossa evoluutioon liittyvien käsitteiden vääristely on yleinen ongelma.
Erikoiselta ratkaisulta tuo kyllä tuntui minustakin. Toisaalta evoluutio-sanan huoleton käyttö kaikenlaiseen kehitykseen ei ole oman kokemukseni perusteella kovinkaan harvinaista: on kulttuurievoluutiota, maailmankaikkeuden evoluutiota, fysikaalista ja kemiallista evoluutiota, maankuoren muodostumien evoluutiota ja niin edelleen.
Itse kyllä koen sen aika hämääväksi, etenkin kun kirjassa ei missään vaiheessa ihan juurta jaksain määritelty koko sanaa.
Kaikki evoluutiosta kyllä julkaistiin niihin aikoihin, kun kreationistikeskustelu kävi Suomessakin verraten kiivaana. Voi olla, että kirja onkin suunniteltu puheenvuoroksi tähän keskusteluun ja sanavalinta on tarkoituksellinen.
Totta, kulttuurievoluutio ja kemiallinen evoluutio tosiaan ovat aika yleisessä käytössä, mutta molemmat ovat tavallaan sukua biologiselle evoluutiolle. Kulttuurievoluutio on kelpoisimpien meemien selviytymistä ja kemiallinen evoluutio – ainakin siinä mielessä missä käsite on minulle tuttu – elämää edeltävien molekyylien muutosta ennen ensimmäisiä eliöitä. Kyse on siis edelleen lisääntymisestä, levittäytymisestä ja karsiutumisesta. Mutta maailmankaikkeuden evoluutio? Englannin kielessä voisin vielä kuvitella, että se menee läpi (muistan törmänneeni myös käsitteeseen ”stellar evolution”), mutta suomessa evoluutio on käsittääkseni aika vahvasti sidoksissa nimenomaan Darwinin teoriaan ja sen johdannaisiin. (Ironista tämäkin, kun ottaa huomioon, ettei Darwin halunnut evoluutio-sanaa luonnonvalinnan teoriaan yhdistää.)