Valtavat Nephila-hämähäkit, jotka olen maininnut aiemmin pariinkin otteeseen, kutovat kaikkialla tropiikissa yli metrisiä kultaisia verkkojaan. Pääasiassa ne saalistavat hyönteisiä, mutta joskus niiden verkkoihin jää lintuja ja lepakoitakin, ja teelautasen kokoiset hämähäkit syövät nämäkin saaliinsa hyvällä halulla. Tuore fossiililöytö vihjaa lintujen ja hämähäkkien suhteen pitkään historiaan: Nephilat kutoivat verkkojaan jo jurakaudella, 165 miljoonaa vuotta sitten, ja niiden saaliiksi saattoi hyvin joutua lintujen silloisia esi-isiä.
Hämähäkkifossiilit ovat kaiken kaikkiaan hyvin harvinaisia, joten hämähäkkien kehityshistoria on niin sanoakseni seitin verhoamaa. Sellaisissakin fossiilikerrostumissa, joissa on sadoittain hyvin säilyneitä hyönteisfossiileja, hämähäkin löytäminen on lähestulkoon lottovoitto.
Joka tapauksessa Mongoliassa sijaitsevasta Daohugou-kerrostumasta löydettiin äskettäin suurin tunnettu fossiilinen hämähäkki. Se muistuttaa hyvin paljon nykyisiä Nephila-suvun hämähäkkejä, joten sille annettiin nimeksi Nephila jurassica. Tämä tekee Nephilasta 165 miljoonan vuoden iällään vanhimman hämähäkkisuvun ja huomattavan vanhan koko eläinkunnankin mittapuulla. Nephila jurassican ruumis on noin kolmen sentin mittainen ja pitkien, karvaisten koipien kärjet ovat liki kymmenen sentin päässä toisistaan, joten se on hyvin lähellä samaa kokoluokkaa kuin nykylajitkin. Alla valokuva ja piirros fossiilista: alareunan mittatikku on 5 mm (kuva: Selden ym. 2011).
Daohugou-kerrostuma on entuudestaan tunnettu hienoista höyhenekkäiden dinosaurusten ja muiden pikkueläinten fossiileista. Sieltä tunnetaan esimerkiksi höyhenekkäät dinosaurukset Epidexipteryx, Scansoriopteryx, Pedopenna ja siipisauri Jeholopterus. Nämä kaikki olivat ainakin nuorina riittävän pieniä sopiakseen Nephilan ateriaksi, joten on aivan mahdollista, että aloituskuvan näytelmä on joskus tapahtunut Mongolian muinaisissa lämpimissä metsissä.
Artikkelin alun (hyvin nopeasti tehdyssä) piirroksessa Nephila jurassican saaliiksi on jäänyt nuori Scansoriopteryx, joka on suunnilleen varpusen kokoinen. Epidexipteryx (yllä) oli kuonosta hännänpäähän noin 20-senttinen, eikä sekään todennäköisesti olisi päässyt irti Nephilan verkosta kerran siihen jouduttuaan.
Aiemmin Nephila-hämähäkeistä kirjoittaessani pohdin, johtuuko valtava sukupuolten välinen kokoero naaraiden jättiläismäisyydestä vai koiraiden kääpiöitymisestä. Fossiiliaineisto antaa viitteitä tästäkin. Nephila jurassica -fossiili on täysikasvuinen naaras, ja melko tarkkaan nykyisten sisartensa kokoinen. Sen sijaan hieman nuorempi, liitukautinen lähisukulainen nimeltä Cretaraneus vilaltae on täysikasvuinen koiras – ja se on paljon nykykoiraita suurempi. Saman lajin naarasta ei tunneta, mutta todennäköisesti niillä ei ollut merkittävää kokoeroa. Vaikuttaa siis siltä, että kaikki Nephila-hämähäkit olivat alkujaan suuria, ja koiraat ovat kutistuneet naaraiden säilyessä entisellään.
Lähteitä ja lisälukemista:
Shelden, Shih & Ren 2011: A Golden orb-weaver spider (Araneae: Nephilidae: Nephila) from the Middle Jurassic of China. Current Biology. – Nephila jurassican kuvausartikkeli.
Brian Switek: Come into my Parlor, Said the Spider to the Dinosaur. Dinosaur Tracking -blogin artikkeli.
Wikipedia: Daohugou Beds. Wikipedia-artikkeli Nephila jurassican kotiseudusta.
Kuvat: hämähäkkifossiili on Sheldenin ja kumppanien artikkelista, muut omiani.
planeetanihmeet.wordpress.com 
Justiinsa luin tuosta hämystä yahoo:n sivuilta töissä (tauolla tietenkin : ). En tiennnyt, että noinkin pieniä dinosauruksia on ollut.
No, teknisesti ottaenhan kolibritkin ovat dinosauruksia. :)
Niistä dinosauruksista, jotka eivät ole lintuja, Scansoriopteryx ja Epidexipteryx ovat tosiaan pienimmästä päästä. Ensin mainittu oli, kuten todettu, suunnilleen varpusen kokoinen, mutta se lienee ollut keskenkasvuinen kuollessaan. Aikuiskoko on ehkä ollut jossain rastaan ja pulun välimaastossa.
Alle kilon painoisia dinosauruksia tunnetaan jo jonkin verran, lähinnä näistä Kiinan poikkeuksellisista kerrostumista, jotka säilövät juuri pikkueläimiä yksityiskohtiaan myöten. Microraptor, Shuvuuia ja Parvicursor ovat muita pienuusennätyksestä kilpailevia.
Tulee mieleen eräskin netissä pyörinyt valokuva, jossa Nephila-suvun hämähäkki (naaras tietenkin) popsii reilusti itseään isompaa peippomaista lintua. Haulla ”Nephila eating bird” löytyi useampikin kuva samasta tilanteesta. Ei suositella araknofoobikoille. ;)
Tarantulojahan on harhaanjohtavasti kutsuttu Suomessa lintuhämähäkeiksi, vaikka paremmin nimi taitaisi sopia Nephiloille. Niillähän ei taida mitään suomenkielistä nimeä ollakaan.
Mieleeni juolahti tätä kommenttia uudelleen lukiessa, ettei tarantulienkaan kutsuminen lintuhämähäkeiksi välttämättä kovin kaukaa temmattua ole. Nekin ovat riittävän isoja syömään lintuja. Jommassa kummassa Gerald Durrellin Korfu-kirjassa kuvailtiin yksityiskohtaisesti, kuinka lintuhämähäkki ryösti poikasen kiurun pesästä, mutten tiedä, oliko kyseessä nimenomaan tarantula vai jokin muu suuri hämähäkki.