Käärmelapsia ilman isää

Tämä on lukijatoiveiden toinen osa: Lilya ehdotti artikkelia partenogeneettisestä pytonista, joka raportoitiin Heredity-tiedejulkaisussa jo 2003, mutta jostain syystä uutisoitiin näkyvästi vasta viime vuonna.

Partenogeneesi eli suvuton lisääntyminen on matelijoilla harvinaista. Liskoista tunnetaan joitain kokonaan partenogeneettisiä lajeja, jotka ovat ilmeisesti saaneet alkunsa kahden lähisukuisen lajin risteymistä. Nämä suvuttomasti lisääntyvät liskolajit koostuvat pelkistä naaraista. Tunnetuimpia partenogeneettisiä liskoja on pohjoisamerikkalainen Aspidoscelis uniparens, jonka Matelijat ja sammakkoeläimet -ensyklopedia kääntää aavikonjuovapiiskaliskoksi. Melkoinen sanahirviö: käsittääkseni suomenkielisissä lajinimissä ei saisi edes olla neljää sanaa.

”Normaaleilla” matelijoilla, joilla on myös koiraita, partenogeneesi on epätavallista, ja erityisen harvoin sitä tavataan käärmeillä. Partenogeneesin tunnistaminen on sikäli hankalaa, että naaraskäärmeet kykenevät säilömään siittiöitä pitkiä hyvinkin aikoja, joten suvuttoman lisääntymisen varmistamiseen tarvitaan geneettisiä testejä. Aiemmin tällaisia varmistettuja havaintoja partenogeneesistä on saatu kahdelta sukkanauhakäärmelajilta, kahdelta kalkkarokäärmelajilta ja yhdeltä käsnäkäärmeeltä, mikä käärmeiden lähes 3000 lajin joukossa tarkoittaa melkoista epätavallisuutta.

Pytonit, boat ja anakondat sisältävässä Boidae-heimossa suvuton lisääntyminen on tähän saakka ollut tieteelle tuntematonta. Artis Zoossa Amsterdamissa elävä naaraspuolinen tiikeripyton (Python molurus bivittatus) on kuitenkin muninut vuosittain, vaikka hoitajien tietojen mukaan se ei ole koskaan edes tavannut koirasta. Eläintarhan henkilökunta ja Amsterdamin yliopiston tutkijat kiinnostuivat ilmiöstä, ja geneettiset testit osoittivat, että poikaset ovat todella emonsa klooneja.

Niillä käärmelajeilla, joilla partenogeneesiä on aiemmin havaittu, poikasilla on ollut kaksi identtistä kromosomistoa. Emon kustakin kromosomiparista siis vain toinen on päätynyt jälkeläiseen ja sitten kaksinkertaistunut. Puolet emon geneettisestä informaatiosta siis katoaa matkalla, ja poikasista tulee täydellisen homotsygoottisia: niillä on joka ikisestä geenistään kaksi identtistä kopiota. Tämän sisäsiittoisemmaksi ei enää voi tulla.

Käärmeillä, toisin kuin ihmisillä, koirailla on kaksi samanlaista sukupuolikromosomia (ZZ) ja naarailla keskenään erilaiset (ZW). Kolmas vaihtoehto, WW, tuottaa jo varhain kuolevia alkioita. Aiemmin tunnettujen suvuttomasti lisääntyvien käärmeiden kaikki poikaset ovat luonnollisesti olleet koiraita. Ne ovat voineet saada emoltaan vain jomman kumman tämän sukupuolikromosomeista (Z tai W). Ne poikaset, joille osuvat WW-kromosomit, kuolevat, joten pelkät ZZ-kromosomilliset koiraat syntyvät. Nyt tutkitun tiikeripytonnaaraan jälkeläiset ovat kuitenkin naaraita, mikä herätti tutkijoissa epäilyksen siitä, että jotain mielenkiintoista on meneillään.

Tarkempi tutkimus osoitti, että poikaset ovat muutenkin täydellisiä kopioita emostaan. Partenogeneesin mekanismin täytyy siis olla tiikeripytonilla erilainen kuin muilla tutkituilla käärmeillä, mikä tekee siitä koko käärmeiden ryhmässä ainutlaatuisen.

Todellisuudessa suvuton lisääntyminen voi olla käärmeiden keskuudessa paljon yleisempää kuin tällä hetkellä vaikuttaisi. Matelijoita tarkkaillaan lähinnä vankeudessa, joten edes kohtuullisen yleisesti tarkkailtavana olevien lajien määrä on perin pieni. Epäillyt partenogeneesitapaukset jäävät usein tutkimatta, koska niitä on hankala todistaa ilman geneettisiä testejä. Matelijoiden tutkimus luonnossa puolestaan on hyvin aliarvostettua puuhaa, johon on vaikeaa saada rahoitusta, kuten lajien perusbiologian tutkimukseen muutenkin. Päästäisistä kirjoittaessani jo mainitsinkin, että tällaisesta tutkimuksesta suurin osa on tehty 50-60-luvuilla.

Lähteitä ja lisätietoa:

Groot, Bruins & Breeuwer 2003: Molecular genetic evidence of parthenogenesis in the Burmese Python, Python molurus bivittatus. Heredity

Why Evolution is True: Hybridization and parthenogenesis in whiptail lizards.

O’Shea & Halliday 2001 (suomennos 2009): Matelijat ja sammakkoeläimet -ensyklopedia (suomenkieliset nimet)

3 vastausta artikkeliin “Käärmelapsia ilman isää”

  1. käsittääkseni suomenkielisissä lajinimissä ei saisi edes olla neljää sanaa

    Tämän nimenomaisen liskolajin nimeä erikseen kommentoimatta huomauttaisin, että tuo on pelkkä suositus, ei mikään laki tai määräys. Nimen vakiintuneisuus on (tai ainakin pitäisi olla) seikka jonka varjolla voi sallia poikkeuksia. Esimerkiksi kirjosiipikäpylintu ja valkopäämerikotka ovat neliosaisia mutta vakiintuneita nimiä. Sellaisia ovat mielestäni ehdottomasti myös leveähuulisarvikuono ja suippohuulisarvikuono, vaikka nisäkäsnimistötoimikunta onkin yrittänyt niitä muuttaa. (1990-luvulla silloinen lintunimistötoimikunta yritti muuttaa valkopäämerikotkan ”amerikanmerikotkaksi”, mutta se herätti niin paljon vastustusta että vanha nimi säilytettiin.)

    1. Kiitos tarkennuksesta. :)

      Näinhän se tietenkin on: suomenkielisten nimien rakennetta ei taida mikään laki tai rikkomaton sääntö määrätä, vaan kyseessä ovat suositukset. Vakiintuneisuuden pitäisi painaa vaakakupissa.

      Minusta olikin vähän sääli, kun jo amanoravuksi vakiintunut sukarapulaji vaihdettiin leväsukaravuksi. Kyseisellä lajilla ei ole yhtään sen enempää tekemistä levän kanssa kuin sukulaisillaankaan, mutta vanha nimi olisi kunnioittanut japanilaista Takashi Amanoa, joka ensimmäisenä keksi pitää näitä otuksia akvaariossa. Suomenkieliset lajinimet eivät kuulemma saa viitata henkilöihin. Darwininsirkutkin on näemmä vaihdettu maasirkuiksi, nyt on lintunimistöstä tarkistin.

      Aavikonjuovapiiskalisko vain ei käsittääkseni ole millään muotoa vakiintunut nimi. Sen tarkkaa tarinaa en tiedä, mutta se saattaa olla jopa nimenomaan tuon kirjan käännöksen yhteydessä keksitty (ainakin siitä päätellen, ettei se tuota Googlessa ainuttakaan hakutulosta).

      Odottelen mielenkiinnolla, millaisia nimiä matelijoiden ja sammakkoeläinten nimistöä parhaillaan kehittävä työryhmä saa aikaiseksi (http://www.herpetomania.fi/nimisto/).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s