Tänään käyn vihdoin käsiksi teidän lukijoiden ehdottamiin juttuideoihin, joita kyselin vuosivaihteessa. Nimimerkki Riveriana ehdotti tieteellisten nimien takana olevia tarinoita, ja niitä siis vuorossa nyt.
Tieteelliset nimet ovat näennäisen tylsä ja vanhanaikainen käytäntö: kullekin lajille annetaan kaksiosainen, latinankielinen tai latinan mukaan taivutettu nimi, joka ainakin teoriassa pysyy samana ajasta ja maasta toiseen. Näin biologit tietävät tarkalleen, mistä lajista puhuvat silloinkin, kun keskustelua käydään kielirajojen yli. Myös tiedepiirien ulkopuolella tieteelliset nimet tulevat usein tarpeeseen.
Vaikka koko homma vaikuttaa päälle päin kuivien museokuraattorien puuhastelulta, tieteellisten nimien takaa löytyy kokonainen sanaleikkien, kielikuvien, kunnianosoitusten ja pilojen maailma. Taksonomit eivät suinkaan ole niin tylsää väkeä kuin äkkiseltään luulisi.
Tieteelliset nimet ovat siis teoriassa latinaa: ne taivutetaan ja lausutaan latinan sääntöjen mukaan. Sanat voivat kuitenkin olla latinan sijaan kreikkaa tai kiinaa, henkilöiden, olentojen ja paikkojen nimiä tai melkein mitä tahansa. Oikeastaan kiellettyjä ovat vain tahalliset loukkaukset, ja niitäkin pääsee silloin tällöin seulasta läpi.
Eräälle tutkijaryhmälle annettiin peräti mielenkiintoinen tehtävä nimetä 65 uutta pohjoisamerikkalaista limasienillä elävää kovakuoriaislajia. Tässä tehtävässä mielikuvitus sai lentää. Kolme lajia nimettiin Yhdysvaltalaispoliitikkojen mukaan: Agathidium bushi, A. cheneyi ja A. rumsfeldi (Miller & Wheeler 2005). Tutkijat väittävät antaneensa nimet kunnianosoituksena, mutta en ole ollenkaan varma, onko nimikkolimasienikuoriainen suuri ylpeyden aihe. Samassa porukassa on muun muassa Pocahontasin, Darth Vaderin ja tutkijoiden vaimojen mukaan nimettyjä kuoriaisia.
Sarjakuvapiirtäjä Gary Larson on kerännyt näitä kunnianosoituksia aika joukon: hänen mukaansa on nimetty kokonainen kovakuoriaissuku (Garylarsonus), pöllötäi (Strigiphilus garylarsoni) ja perhoslaji (Serratoterga larsoni). Vaikuttaa siltä, että Larsonin sarjakuvat ovat taksonomien suosiossa.
Kirjailijatkaan eivät ole jääneet huomiotta: Jurassic Parkin kirjoittajan Michael Crichtonin mukaan on nimetty ainakin kolme dinosaurusta. Sherlock Holmesin luojana paremmin tunnettu Arthur Conan Doyle kirjoitti vuonna 1912 kirjan nimeltä The Lost World, jossa Amazonin sademetsissä seikkaileva retkikunta saa saaliikseen elävän lentoliskon. Kuinka ollakaan, vuonna 1994 nimetty brasilialainen lentolisko sai nimekseen Arthurdactylus conandoylensis. Goethaeana shakespearei ja Cyclocephala casanova tuskin selityksiä kaipaavat. Casanovan kaimalla on kuulemma peitinsiivissään sydämenmuotoinen kuvio.
Entäpä taksonomien musiikkimaku? Tieteellisen nimistön silmäily osoittaa senkin melkoisen monimuotoiseksi. Mozartella beethoveni (pistiäinen), Gnathia beethoveni (siira) ja Bishopina mozarti (raakkuäyriäinen) osoittavat niveljalkaistutkijat klassisen musiikin ystäviksi. Mikäpä sen mukavampaa kuin leikellä hyönteisten sukupuolielimiä Mozartin tahtiin?
Paleontologit sen sijaan kuuntelevat populaarimusiikkia: Mackenziurus johnnyi, M. joeyi, M. deedeei ja M. ceejayi ovat The Ramones -yhtyeen jäsenten mukaan nimettyjä trilobiitteja. Myös Avalanchurus lennoni ja A. starri ovat trilobiitteja, tällä kertaa The Beatlesin jäsenten mukaan. Kuuluupa samaan ryhmään vielä Struszia mccartneyi, Paul McCartneyn mukaan. Trilobiitteja on nimetty myös Sex Pistolsin ja Rolling Stonesin jäsenten mukaan. Theropodidinosaurus Masiakasaurus knopfleri puolestaan on nimetty brittiyhtye Dire Straitsin laulajan mukaan. Tällä kertaa mukana tulee tarinakin: lajin kuvanneen Scott Sampsonin mukaan Masiakasauruksen luita löydettiin aina silloin, kun kaivauksella soitettiin Dire Straitsia.
Näyttelijöitä puolestaan on käytetty häpeämättä viestin perille viemiseen. Agra katewinsletae -kovakuoriainen on nimetty Titanicin naispääosaa esittäneet Kate Winsletin mukaan, koska ”Her character did not go down with the ship, but we will not be able to say the same for this elegant canopy species, if all the rain forest is converted to pastures.” (Erwin 2002, Zootaxa). Samalla kertaa Erwin nimesi samaan sukuun kuuluvan lajin Agra liv, joka puolestaan sai nimensä Armageddonissa näytelleen Liv Tylerin mukaan, sillä: ”The existence of this species of elegant beetle is dependent upon the rainforest not undergoing an Armageddon.”
Onpa erityisen muhkeareisinen saman suvun kuoriainen saanut nimekseen Agra schwarzeneggeri.
Joskus eliö nimetään sellaisen henkilön mukaan, joka on erityisesti avustanut uuden lajin löytämisessä tai kuvaamisessa. Tästä kenties hupaisin esimerkki on tohtori Jack Barnes, joka löysi uuden, äärimmäisen myrkyllisen meduusalajin istumalla tuntikausia merenpohjalla odottamassa, että tulisi pistetyksi. Kun otus vihdoin löytyi, hän testasi sen myrkyllisyyttä antamalla sen pistää itseään (ja poikaansa!). Tämä temppu toi uudelle meduusalle nimen Carukia barnesi ja herran Barnesille Darwin-palkinnon kunnioitettavasta yrityksestä poistaa itsensä ihmisen geenipoolista.
Eliöiden nimeämisen kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu se, että tutkijat eivät nimeä lajeja itse itsensä mukaan. Tämä ei toki estänyt saksalaista amatöörikalatutkija Erhard Roloffia antamasta löytämälleen hammaskarpille nimeksi Roloffia roloffi (nykyään Scriptaphyosemion roloffi) ja vielä toiselle Rivulus roloffi.
Toisinaan tutkijoiden keskinäiset kiistat ovat kärjistyneet siihen pisteeseen, että kiistakumppanit ovat sortuneet solvaamaan toisiaan nimien välityksellä. Itse tieteellisen nimistön isä, Carl von Linné, suutahti oppilaalleen Rolanderille, ja antoi eräälle luteelle nimeksi Aphanus rolandri, joka tarkoittaa suunnilleen halpamaista Rolanderia. Myös rupikonnien sukunimellä Bufo saattaa olla jotain tekemistä Linnén inhoaman luonnontieteilijän, Buffonin, kanssa. Varhaiset paleontologit Cope ja Marsh puolestaan olivat kuuluisat kilpakumppanit, joiden keskinäinen inho nousi siihen pisteeseen, että Marsh antoi löytämälleen merimatelijalle nimeksi Mosasaurus copeanus. Lajinimen pääte -anus tarkoittaa periaatteessa rengasta, mutta sillä on varsin ilmiselvä sivumerkitys.
Eikä tutkijoiden kielellisten temppujen tuoma hupi vielä tähän lopu: sanaleikit, lyhimmät ja pisimmät nimet, geenien nimet, tieteellisten artikkelien nimet ja monet muut jäivät vielä kokonaan käsittelemättä. Tässä muutama linkki, joiden takaa löytyy viihdettä tuntikausiksi:
Curiosities of Biological Nomenclature, artikkelin tärkein lähde
Cornell News: Slime-mold beetle named for Bush
The Scholarly Kithchen: Scientific papers named after movies and songs
Kuvat: Wikipedia
planeetanihmeet.wordpress.com 
Oma suosikkini tällä alalla on edelleenkin jonnekin sammakkoeläinten ja amnioottien välille sijoittuva Eucritta melanolimnetes, joka kääntyy englanniksi suoraan muotoon ”creature of the black lagoon”, joka on tietenkin klassikoksi muodostuneen vanhan kauhuleffan nimi. Suomeksi se ei ihan käänny, koska elokuvan mukamas välimuotoinen kala-sammakko-ihminen on leffan suomenkielisessä nimessä olion sijaan hirviö.
Ja kun fossiilien hupinimistä puhutaan, ei voi unohtaa Ludodactylusta, hampaallista pterosauria jolla oli pteranodonmainen luuharja. Nimi viittaa halpoihin lelupterosaureihin, joilla on suu täynnä hampaita vaikka ne on muuten tehty Pteranodonin mukaan. (Jostain syystä minulla ei sellaista lapsena koskaan ollut, kylläkin yksi, jolla oli kolme siipisormea ja toinen, jolla oli jostain ihmeen syystä sulkia siipikalvon päällä. Saisikohan jostain Ludodactylus-lelun?)
Varsinaista Darwin-palkintoa ei muuten voi saada, jos ei ole onnistunut poistamaan DNA:taan geenipoolista, jos ei kuolemalla niin ainakin estämällä jälkeläisten tuotannon. Jack Barnes sai pikemminkin kunniamaininnan hyvästä yrityksestä.
Eucritta melanolimnetes on kyllä parhaita tieteellisiä nimiä aikoihin. :) Olen leikkinyt ajatuksella, että kaivelisin kyseisen leffan esiin ja yrittäisin piirtää Eucritan niin vesihirviön näköiseksi kuin anatomiaa vääristelemättä on mahdollista.