Maanantaina 30.8. levisi tiedeuutisiin ympäri internetiä tieto uudesta dinosauruksesta. Tätä Transylvaniasta löydettyä fossiilia hehkutettiin raptorina, jolla on yhden sijaan kaksi sirppikynttä kummassakin jalassaan. Eläin oli suunnilleen Velociraptorin kokoinen, mutta ruumiinrakenteeltaan tukevampi ja sillä oli kummassakin eturaajassaan kolmen sijaan kaksi isoa, vahvaa kynttä. Peto sai ansaitsemansa nimen, Balaur bondoc. Balaur on romanialaisen mytologian lohikäärmeen kaltainen hirviö, ja bondoc tarkoittaa tanakkaa tai tukevaa. Tanakka lohikäärme.
Uusia dinosauruksia löytyy kaiken aikaa: Balaur bondoc on itse asiassa neljäskymmenes tänä vuonna kuvattu laji. Mikä siinä sitten on erityistä?
(Kuva Live Sciencestä: kuvaaja Mick Ellison)
Balaurin elinaikana liitukauden lopulla Romania, kuten muukin Eurooppa, oli rikkonaista saaristoa. Saarilla evoluutio tapaa käyttäytyä kummallisesti, eikä liitukauden Eurooppa ollut poikkeus. Saarilla suurilla kasvinsyöjillä on tapana kutistua. Romaniasta tunnetaankin sellaisia suurten kasvinsyöjädinosaurusten kääpiömuotoja kuin lehmän kokoinen sauropodi Magyarosaurus. Petoeläimiä näistä kerrostumista ei ole kuitenkaan tunnettu lainkaan. Balaurin löytäjät arvelivatkin, että uusi laji olisi erikoistunut saalistamaan näitä kääpiökasvinsyöjiä, jotka silti ovat koirankokoiselle pedolle melkoista suurriistaa. Sen tuplaraatelukynnet ja tukeva ruumiinrakenne olisivat sopeumia suurten eläinten tappamiseen, verrattuna esimerkiksi Velociraptoriin, joka hurjasta maineestaan huolimatta lienee saalistanut lähinnä itseään pienempiä eläimiä.
Yksin suurriistaa saalistanut Balaur olisi siis ollut elintavoiltaan samankaltainen kuin monet nykypäivän kissaeläimet, vaikkapa leopardit ja tiikerit. Kissojen tapaan sekin oli voimakasrakenteinen, muttei kovin nopea. Suurriistanmetsästäjä Balauria kuvasin itse näin (kuva suurenee klikkaamalla):
… Vai onko sittenkään?
Tieteessä asiat kuitenkin harvemmin ovat yksiselitteisiä. Balaurin fossiilista puuttuu kokonaan kallo, joka hampaineen kaikkein parhaiten todistaisi petomaisen ruokavalion puolesta. Lisäksi jalan ylimääräinen kynsi ei oikeastaan olekaan ihan niin suuri, että sitä olisi kiistattomasti kutsuttava raatelukynneksi. Esimerkiksi ylläolevassa kuvassani se on aivan liian suuri, mikä toivottavasti on kuitenkin kuvan ainoa vakava anatominen moka.
Muun muassa Ville Sinkkonen ja italialainen Andrea Cau alkoivat pian esittää toista tulkintaa. Tukeva ruumiinrakenne, leveä lantio, lyhyenoloiset jalat ja neljä maahan osuvaa varvasta ovat kaikki tyypillisiä piirteitä eräälle lähisukuiselle dinosaurusryhmälle – therizinosaureille. Nämä taas ovat tunnettuja siitä, että ne olivat kasvinsyöjiä. Pullea ruumiinmuotohan on tyypillinen kasvinsyöjille, koska ne vaativat paljon tilaa ison kasvimäärän hitaaseen sulatukseen. Kasviravinto, etenkin lehdet ja varret, ovat paljon hankalammin sulavaa tavaraa kuin liha. Lyhyemmätkin jalat riittävät, koska kasvit eivät juokse pakoon, eikä saarilla usein juurikaan ole petoja. Neljä painoa kannattavaa varvasta taas saattaisi olla sopeuma isompaan kokoon ja leveämpään lantioon, joka muuttaa askellusta.
Tässä Ville Sinkkosen luustorekonstruktiossa (täältä) näkyvät valkoisella Balaurin tunnetut luut, ja harmaalla sellaiset tuntemattomat, jotka on tehty lähisukuisen Velociraptorin luiden perusteella.
Entäpä, jos Balaur olikin hidas, kömpelö kasvinsyöjäraptori, joka pystyi erikoistumaan näin outoon ekologiseen lokeroon juuri saariympäristön turvallisuuden ansiosta? Silloin sen lähin nykyajan vastine ei olisikaan tiikeri, vaan pikemminkin saarieläinten symboli dodo, tai kenties pandakarhu. Todisteet tukevat tätä ajatusta vähintään yhtä hyvin kuin petoeläinhypoteesiakin.
Varmuus asiaan luultavasti saadaan, jos Balaurin kallo hampaineen joskus löydetään. Siihen saakka Balaur on taas yksi salaperäinen, kiehtova mutta liian huonosti tunnettu muinaisten aikojen eläin.
Lähteet:
Csiki ym. 2010: An aberrant island-dwelling theropod dinosaur from the late Cretaceous of Romania (PNAS, aikainen nettijulkaisu)
Andrea Caun Theropoda-blogin kirjoitukset 1.9.-5.9.2010
(kuva: Wikimedia Commons)