Kutomista rakastavat jättiläisrouvat ja muita hämähäkki-ihmeitä

Jos miehet ja naiset ovat kuin eri planeetoilta, niin näiden Nephila-suvun hämähäkkien täytyy olla vähintäänkin rinnakkaisuniversumeista. Tolkienin Lukitarin mieleen tuova kämmenenkokoinen hirviö on naaras, ja vasemmassa laidassa näkyvä rääpäle sen puoliso.

Monin tavoin häkellyttävän ulkonäön lisäksi näillä hämähäkeillä on koko joukko muitakin erityislaatuisia piirteitä. Nephila-suvusta löytyy muun muassa maailman suurin verkkoja kutova hämähäkkilaji. Jos nämä kahdeksanjalkaiset komistukset eivät herätä välitöntä kauhua (tai vaikka vähän herättäisivätkin), jatka lukemista.  Tässä artikkelissa luotaan hieman näiden erikoisten hämähäkkien maailmaa.

Sukupuolten välisistä eroista…

Monillakin lajeilla on sukupuolten välillä eroja koossa tai ulkonäössä. Nisäkkäiden ja lintujen parissa on totuttu siihen, että nimenomaan koiras on suurempi ja kauniimpi. Koiraan tehtävähän usein on niin puolustaa reviiriä kuin hurmata laumoittain naaraitakin.

Vaan toisin on hämähäkeillä. Niillä naaraat ovat säännönmukaisesti suurempia kuin koiraat, ja koiraat saavatkin pelätä joutuvansa naaraan lounaaksi, sillä ne ovat usein sopivan aterian kokoluokkaa. Kuvassa Peucetia viridans-hämähäkkilajin naaras pistelee selvästi pienempää ja hennompaa koirasta parempiin suihin. Kuva on tältä Kalifornian yliopiston sivulta, jolta löytyy kasoittain upeita valokuvia.

Nephila-suvussa kokoero viedään vielä tavallistakin pidemmälle. Eräillä suvun lajeilla naaraat ovat yli kymmenen kertaa koirasta suurempia. Miksi ihmeessä? Jo Darwin aikoinaan ihmetteli tätä samaa ilmiötä.

Nykytiedon perusteella näyttää siltä, että kyseessä on koiraiden pyrkimys pysyä elossa hurjien kumppaneidensa rinnalla. Jos koiras on tarpeeksi mitättömän kokoinen, naaras joko ei lainkaan huomaa sitä, tai pitää sitä liian pienenä syötäväksi. Niinpä se voi turvallisesti asua naaraan verkossa. Itse tarkkailin yllä olevan kuvan pariskuntaa Gambiassa jokunen vuosi sitten. Ainakaan tässä tapauksessa koiras ei näyttänyt piilottelevan millään tavalla, vaan tuntui luottavan siihen että kumppani jättää sen rauhaan. Välillä se jopa kiipeili naaraan päällä ja liikuskeli verkossa täysin avoimesti, joten ilmeisesti naaras jätti sen tarkoituksella huomiotta. Näiden yksilöiden tarkkaa lajia en ole saanut selville vieläkään, sillä nettilähteet ovat trooppisten selkärangattomien suhteen lievästi sanoen vähäiset. Kyseessä tosin saattaa olla jokin Nephila senegalensis-lajin alalaji.

Nephila-suku on eräänlainen sukupuolierojen tutkimuksen malliryhmä, ja niillä onkin tehty paljon tutkimusta. Näyttää siltä, että tavallista suuremmat koiraat tosiaan syödään todennäköisemmin (Elgar & Fahey 1996) ja tämä saattaa hyvinkin olla syy sukupuolten välisen kokoeron suuruuteen. Voidaan tietenkin keskustella siitä, onko Nephiloilla itse asiassa kääpiökokoiset koiraat vai jättiläisnaaraat (Coddington ym. 1997) mutta sillä ei ole suurtakaan väliä: suhteellinen kokoero on todennäköisimmin se, mihin luonnonvalinta lienee tässä evoluutiossa kohdistunut.

Itse arvelisin yhdeksi syyksi sukupuolten väliselle kokoerolle sen, että näin samassa verkossa elävät naaras ja koiras (tai koiraat) eivät kilpaile samasta ravinnosta: Naaraan tekemään valtavaan verkkoon joka tapauksessa jää monenkokoisia saaliita, ja osa on liian pieniä kelvatakseen naaraalle. Koiras taas ei mitenkään pysty käsittelemään naaraan suosimia saaliseläimiä, jotka ovat sitä itseään reilusti suurempia. Sukupuolten välisen kilpailun väheneminenhän on molempien etu. Tieteellisestä kirjallisuudesta en kuitenkaan ainakaan pikaisella selailulla löytänyt mainintaa aiheesta.

Gambian reissulla hämähäkkiparia tarkkailtuani pyydystin heinäsirkan ja aidolla pikkupojan (tai tutkijan) uteliaisuudella heitin sen verkkoon nähdäkseni, mitä tapahtuu. Koiras ehti ensin itseään hyvinkin viisi kertaa isomman saaliin luo, mutta poistui saman tien kauemmas, ja naaras kävi sirkan kimppuun. Alla on pari kuvaa tapauksesta. Ylemmässä kuvassa koiras vielä norkoilee naaraan takaruumiin tuntumassa ennen poistumistaan. Alemmassa näkyy pari seittiin tarttunutta pientä kärpästä, jotka epäilemättä ovat lähempänä koiraalle sopivaa saaliskokoa.

Auringonkehrääjät

Nephila-lajit kulkevat englanniksi viehättävällä nimellä golden orb-weavers. Nimi viittaa niiden tuottaman seitin erikoiseen kullankeltaiseen väriin, jonka tarkkasilmäinen saattoi jo artikkelin ensimmäisestä kuvasta huomatakin. Suvun tieteellinen nimi tarkoittaa ”rakastaa kutomista”, ja se onkin osuva: naaraiden kehräämät verkot ovat kokonsa ja värinsä puolesta todella vaikuttavia. Seitti on niin paksua, että isommankin eläimen on työlästä pyristellä siitä irti. Siinäkin Nephilat oikeastaan tuovat mieleen Tolkienin kirjojen hirviöhämähäkit, mutta ovat kultaisine verkkoineen ja kirkkaine väreineen paljon viehättävämpiä.

Koska Nephilat ovat suuria ja tekevät valtavia verkkoja, ne tuottavat myös huomattavia määriä seittiä. Silti määrät ovat niin pieniä, että tarvittiin neljän vuoden työ ja yli miljoonan madagaskarilaisen hämähäkin seitti, jotta saatiin aikaan oheisen kuvan reilun kolmen metrin mittainen liina. Liina on esillä American Museum of Natural History:ssa, ja kuva on peräisin tästä uutisesta. Sen lisäksi, että tekstiili on kullanväristä ja hyvin harvinaista, se on myös erittäin kevyttä, joustavaa ja vahvempaa kuin teräs. Yritys jäljitellä hämähäkinseitin ominaisuuksia onkin kova, mutta vielä ei olla lähelläkään onnistumista.

Kunnianhimoisia saalistajia

Nephila-naaraiden seitti on hyvin vahvaa ja ne rakentavat valtavia verkkoja, jotka voivat olla halkaisijaltaan pitkälti toista metriä. Niinpä ne pystyvät saalistamaan melkoisen kookkaitakin eläimiä. Silloin tällöin Nephilat pääsevät uutisiin, kun joku on huomannut niiden syövän lintuja. Esimerkkejä kuvien kanssa tässä ja tässä. Pikkulinnuilla ja muilla pienehköillä selkärankaisilla ruokailu ei ole suurille hämähäkeille kovinkaan epätavallista, mutta huomiota se varmasti herättää. Myös lintuhämähäkit syövät toisinaan kookkaita eläimiä, kuten linnunpoikasia. Dolomedes-suvun kalastajahämähäkit taas saalistavat toisinaan sammakontoukkia ja jopa pieniä kaloja, kuten oheisen kuvan equadorilainen yksilö (kuva täältä).

Itse päädyin pelastamaan erään Nephilan verkosta tämän agaman, joka riippui hännästään seitissä. Hämähäkki ei tosin vaikuttanut olevan siitä lainkaan kiinnostunut.

Koska Nephilat ovat suuria ja hyvin yleisiä, ne ovat tropiikissa tärkeitä saalistajia. Pääasiassa ne syövät suuria lentäviä hyönteisiä. Suku on melkoisen menestyksekäs, joten valtava sukupuolten välinen kokoero, kultainen seitti ja muut suvun erikoispiirteet muodostavat ilmeisesti toimivat strategian. Lajeja tunnetaan 27, mikä ei ole niveljalkaisiksi paljonkaan, mutta ne ovat levinneet laajalti tropiikkiin: Australiaan, Aasiaan, Afrikkaan, Madagaskarille, Etelä- ja Keski-Amerikkaan. Yksi laji esiintyy Pohjois-Amerikassakin. Gambiassa hämähäkkejä oli paikoin (mm. James Islandin linnakkeen raunioissa) niin paljon, että liikkuminen seitteihin takertumatta oli hankalaa. Ilmeisesti niitä on Madagaskarilla suunnilleen vastaavina tiheyksinä, koska miljoonan yksilön kerääminen lypsettäväksi oli ylipäätään mahdollista.

Ihmisille nämä kaunokaiset eivät ole vaarallisia: ne eivät ole aggressiivisia eivätkä kovin myrkyllisiä. Niillä kyllä on samantapaista hermomyrkkyä kuin kuuluisalla mustaleskellä, mutta se on paljon miedompaa. Niillä on kuitenkin vahvat leuat, joten ne voivat purra kivuliaasti, ja myrkky aiheuttaa paikallista kipua ja punoitusta. Ne, kuten useimmat muutkin pelätyt eläimet, kuitenkin viihtyvät omissa oloissaan ja purevat vain puolustautuakseen.

Koska en ole tähän mennessä esitellyt kuvia kuin yhdestä Nephila-lajista, liitetäänpä tähän loppuun ihailtavaksi (?) vielä muutama muukin esimerkki suvun upeista hämähäkeistä.

Nephila clavipes, ainoa Pohjois-Amerikassa esiintyvä laji. Kuvan yläreunassa näkyy myös pikkuinen koiras (kuva Wikipediasta).

Aasiassa ja Australiassa esiintyvä N. pilipes, naaras ja joukko koiraita. Ei ihme, että koiraiden välillä on kilpailua parittelumahdollisuuksista (Wikipedia).

N. clavata, tavattoman kaunis itäaasialainen laji, joka on väriensä vuoksi pidetty Japanissa (kuva: Fomal Haut/Flickr).

Erikoista parisuhde-elämää, lajina N. antipodiana (kuva: malaysianspiders.blogspot.com). Laji elää Itä-Aasiasta Pohjois-Australiaan ulottuvalla alueella.