Kävin katsomassa James Cameronin uutuusleffa Avatarin toissapäivänä. Vaikka kyse ei olekaan tästä planeetasta, vaan kuvitteellisesta Pandora-kuusta Alfa Kentaurissa, elokuvassa oli paljon biologiakin kiinnostavaa. Siinähän oli luotu kokonainen biosfääri, ja huiman paljon huolellisemmin kuin keskivertoscifissä tai fantasiassa.
Juonipaljastuksia tässä tekstissä ei juuri tule, joten elokuvaa katsomatonkin voi lukea pelkäämättä katsomisnautinnon menetystä.
Avatar on kaikkien aikojen kalleimpia elokuvia. Cameron muun muassa palkkasi aika lauman eri alojen tiedemiehiä antamaan neuvoja: astrofyysikon selvittämään kuun ominaisuuksia, kielitieteilijän rakentamaan alkuperäiskansalle kielen, kasvitieteilijän neuvomaan kasvillisuuden rakentamisessa ja niin edelleen. Ja se kyllä näkyy lopputuloksessa.
Elokuvan taivaankappale Pandora on suurta kaasuplaneettaa kiertävä kuu. Painovoima on hieman pienempi kuin Maassa, ja ilmakehä on ihmisille myrkyllinen, joskaan en ole löytänyt vielä mistään tietoa, mistä se oikeastaan koostuu. Eliöstö tietenkin muistuttaa Maan elämää paljon enemmän kuin on mitenkään realistista, mutta se suotakoon tässä tapauksessa anteeksi: täysin vieraat eliöt eivät oikein toimi, jos niihin on tarkoitus kohdistaa sympatioita.
Planeetan Na’vi-alkuperäiskansa poikkeaa vieläpä muista planeetan eläimistäkin siinä, että ne ovat käytännöllisesti katsoen kolmimetrisiä sinisiä ihmisiä. Ne ovat näköjään planeetan ainoita eläimiä, joilla on karvaa (hiukset, jotka vieläpä letitetään), ja joilta puuttuvat muille eläimille tyypilliset rintakehän ilmanottoaukot. Kaiken kukkuraksi niillä on tarkalleen samanlaiset äänielimet kuin ihmisillä, ja vieläpä perusrakenteeltaan samanlainen kieli. Kauniitahan Na’vit ovat, en voi moittia. Ja on niillä sentään häntä ja keltaiset silmät.
Useimmat Pandoran eläimet näyttävät olevan kuusiraajaisia. Niiden luiden kerrotaan olevan hyvin lujaa, mutta kevyttä hiilikuitua meidän selkärankaisten kömpelön ja painavan apatiittimineraalin sijaan. Tämä tekee eläimistä hyvin iskunkestäviä ja kokoonsa nähden erittäin kevyitä. Kevyt rakenne yhdessä pienemmän painovoiman kanssa mahdollistaa myös hyvin suurten lentävien eläinten esiintymisen: alkuperäisasukkaiden ratsunaan käyttämä Ikran on siipien kärkiväliltään 12-metrinen, eli samankokoinen kuin maapallon suurin tunnettu lentävä eläin, siipisauri Hatzegopteryx. Suuremman serkun, Torukin siipiväliksi mainitaan 24 metriä. Näissä olosuhteissa pidän valtavaa kokoa jopa uskottavana. Hassua kyllä, internet ei tarjoa näistä otuksista vielä ainuttakaan kelvollista kuvaa. Toisaalta elokuvan ensi-ilta oli toissapäivänä, joten ei kai tuo ole ihmekään.
Likimain kaikilla, niin eläimen, kasvin kuin sienen kaltaisillakin, esiintyy bioluminesenssia eli kykyä tuottaa valoa. Syystä tai toisesta se tuntuu olevan Pandoran eliöiden tärkein tapa kommunikoida. Monilla on neljä silmää: primaarisilmien lisäksi pienemmät sekundaarisilmät ovat erikoistuneet esimerkiksi liikkeen havaitsemiseen tai lämpönäköön. Hengityselimet ovat jotakin kidusten ja hämähäkkieläinten kirjakeuhkojen väliltä: ilma otetaan sisään rintakehän etuosan aukoista kylkiluilla pumppaamalla, ja poistuu jostakin taaempaa kidusrakojen kaltaisista aukoista. Hengitysjärjestelmä onkin mielestäni parhaita oivalluksia Pandoran biologiassa.
Mielenkiintoista kyllä, Pandoralla esiintyy myös meduusankaltaisia, leijuvia eläimiä, jotka pysyvät ilmassa tuottamansa vetykaasun avulla ja saalistavat laahaamalla pyyntilonkeroitaan kasvillisuudessa. Niitä näkyy ainakin yhdessä kohdassa elokuvassakin. Olen itse ideoinut tästä tietämättömänä omaan Marsin ekosysteemiini hyvin samannäköisen ”kasvieläimen”, joka ohjaa itseään alkeellisen hermoston avulla, mutta tuottaa energiansa yhteyttämällä. Alla on toinen hauska oivallus. Helicoradian on jonkinlainen kasvin ja eläimen välimuoto, joka vetäytyy kosketuksesta kasaan kuten monet ravintonsa suodattavat merieläimet.
Koko Pandoran eliöstö muodostaa yhtenäisen neuroverkon kaltaisen järjestelmän, joka toiminee eräänlaisina aivoina. Kasvit ovat ilmeisesti juuriensa kautta suoraan yhteydessä toisiinsa. Eläimillä sen sijaan on kaikilla päässään eräänlaiset tuntosarvet, joilla ne voivat olla neuraaliyhteydessä toisiin eläimiin tai kasvillisuuden muodostamaan verkostoon ”sielujen puun” kautta. Yritän edelleen keksiä tälle ilmiölle jonkinlaista järkeenkäyvää evolutiivista selitystä. Laumaeläimillä se on varmasti hyödyllinen keskinäisessä viestinnässä ja lauman liikkeiden koordinoinnissa. Puut taas viestivät todellisessakin elämässä kemikaalien avulla keskenään kasvinsyöjistä, ja sähköinen viestintä olisi epäilemättä niillekin nopeampi ja tehokkaampi keino. Mutta miksi käyttöliittymä olisi kaikille eliöille yhteensopiva? Voisiko se olla sivutuote siitä, että kaikenlaisille eliöille on ollut hyödyllistä seurata omansa lisäksi myös vakoojina muiden lajien viestintää?
Toisaalta, koska Pandoralla mitä ilmeisimmin vaikuttaa jonkinlainen jumalatar, hän on aivan hyvin voinut ohjailla evoluutiota haluamaansa suuntaan saadakseen aikaan kuun kokoisen superorganismin. Kun puhutaan fantasiamaailmoista, täytyy yliluonnollisetkin selitykset ottaa suosiolla huomioon.
Oli miten oli, Avatarin maailma on häkellyttävän rikas ja monipuolinen. Ja kaunis se on: elokuvan jokseenkin ohkainen juoni ei haitannut yhtään, kun suurimman osan ajasta vain tuijotti suu auki.
Kaikki artikkelin kuvat ovat täältä:
Avatar Wiki
ja isompi osa tiedoista täältä:
Pandorapedia
planeetanihmeet.wordpress.com 
Tuo eliöiden yhteinen neuraalitöpseli kyllä ihmetytti itseäkin, hyvää tuumintaa oli siitä :)
Ohut juoni ei kyllä juuri samoista syistä haitannut itseäkään. Leffana kyllä osui myös mulle.
—
Kommentoija ei ole biologi.
Jaa, heräsi kipinä käydä tuo katsomassa vaikka etukäteen ei niinkään kiinnostanut. Kiitos siis spoilerittomasta ikkunasta leffaan (:
En sitten malttanut olla kommentoimatta, vaikka yli vuoden vanhasta jutusta onkin kyse. Ainakaan ei enää tarvinne pelätä että spoilaan mitään keneltäkään?
Minusta ei missään kyllä anneta ymmärtää, että Avatar hyppäisi genrerajojen yli tieteiskuvitelmasta fantasiaan. Tieteiskirjallisuuden maailmasta löytyy kyllä ihan riittävästi selitysmalleja Pandoran ihmeellisyyksille ilman jumalia ja keijukaisia. Olen itse kehitellyt ideaa, jonka mukaan koko Pandoran puuneuroverkko on äärimmäisen pitkälle vietyä bioteknologiaa, ja kuun ekosysteemi muinaisten Na’vien yritys luoda jonkinlainen kadotettu paratiisi huipputekniseen sivilisaatioon pettyneelle lajilleen. Ensin voi viettää luonnollisen elinajan verran jalon villin elämää usb-eläimillä ratsastellen, ja sitten paeta kuolemaa uploadaamalla tietoisuutensa surffaamaan metsäinternettiin. ;)
Oikeastaan vielä villimpi teoria, jonka luin aikoinaan netistä oli, että suuren yhteistietoisuuden (Eywa) muodostavat puut ovatkin itse asiassa Pandoran todellinen hallitseva älyllinen organismi, jotka ovat muokanneet muut lajit yhteensopiviksi omiin tarkoituksiinsa. Na’vit olisivat puuhermoverkon tietoisuuden keinotekoisesti luoma kommunikointiväline, ja ne muistuttaisivat ihmisiä niin valtavasti juuri siksi, että ne on erityisesti suunnitelty sellaisiksi. Tämä idea ei viskaa kovinkaan kauas Risto Isomäen novellista Puu ja romaanista Gilgamešin tappio.
Oikein järkeenkäyviä selityksiä kyllä. Etenkin tuo ensinmainittu viehättää minua. Siinä on vähän samaa ajatusta kuin Anne McCaffreyn Dragonriders of Pern -kirjoissa, jossa joukko ihmisiä kyllästyy nykyaikaiseen elämänmenoon, muuttaa asumattomalle paratiisiplaneetalle ja kehittää geeniteknologialla paikallisista elävistä itselleen siivekkäitä ratsuja, minkä jälkeen he unohtavat niin teknologian kuin oman alkuperänsäkin.
Huomasin itsekin Avatarin maailman yhteyden Isomäen kirjaan, mutten jostain syystä tullut sitä tässä artikkelissa maininneeksi. Ehkä siksi, etten saattanut sietää kirjaa, vaikka eliöyhteisöä hallitsevan puuverkon ajatuksesta pidinkin. :) Jos Eywa olisi tosiaan tiennyt etukäteen ihmisistä, se selittäisi nätisti Na’vien ulkonäön ja sopimattomuuden muuhun eläimistöön. Olisin kyllä silti arvostanut, jos Na’veilla olisi ollut muiden eläinten tapaan hengitysaukot rinnassa.